kajastuksia

Tammikuu on tuonut meidät uusille askelmille ja vuosikymmenelle.

Päivien kirjo on kulkenut kuin karusellissa.

Välillä on ollut vaikea mieltää tätä talvea,

luonnossa kulkiessa kun on tuntunut pikemminkin syksyiseltä

tai toiveikkaasti orastavalta keväältä.

Olen ihmetellyt ajan ratasta muutoinkin.

Haikaillut, miettinyt, surrutkin,

sitten taas iloinnut eteenpäin menosta, uusista aamuista,

sarastuksista ja kajastuksista. 

Kartaltani löytyy monenmoista.

Yksi innostavimmista on erääseen pitkään koulutukseen lähteminen.

Työn ohessa toteutuessaan se tulee tietämään tiiviitä rupeamia,

ehkä joissain käänteissä myös huokailuja ja tuskitteluakin,

mutta luotan tunneskaalan pysyvän kuitenkin vahvasti

valon ja mielekkyyden puolella.

Juuri nyt vatsataudin pyörteistä päänsärkyineen

olo on kaikkea muuta kuin freesi ja uusiin haasteisiin

heittäytyvän innokas.

Onneksi voin lohduttautua, että kaikella on aikansa.

Terveempiä päiviä kohden siis.

Pidetäänhän hyvää huolta itsestämme!

mindfulness

Tämän vuoden ensimmäisenä viikonloppuna

teimme kaivatun ja odotetun retkireissun 

rakkaimmille merihuudeille.

Näillä kulmilla sieluni laulaa ja lepää.

Parasta mindfulnessia ikinä!

♥

uutukaisen äärellä

Joulu tuli ja meni, ja olemme jo uutukaisen vuoden alussa.

Laskeuduin joulunviettoon todella väsyneenä.

Viimeiset viikot ennen joululoman alkamista olivat työrintamalla 

tutuksi tulleen paineisia ja hektisiä.

Kohtaan työssäni karusti jouluun liittyviä tummempiakin sävyjä.

Joulu ei tuo valitettavasti kaikille auvoista riemua saati turvaa

vaan enemminkin ahdistusta, uhkaa, 

yksinäisyyttä, vaillejäämistä.

Oma joulumme oli hyvä ja hellä.

En kantanut ulkoisista puitteista saati säihkeestä sen isompaa stressiä.

Arvokkainta oli saada nauttia kiirettömyydestä ja rauhasta

rakkaimpien kanssa.

Jouluamme sävytti myös suru, sillä iäkäs enoni menehtyi joulunpyhien jälkeen.

Vietin uudenvuodenaaton äitini ja muiden lähimpien kanssa 

saattelemalla enoni sairaalan kappelista vielä viimeiselle hyvästelykierrokselle

kotitanhuvilleen ja kotipaikkansa kappeliin.

Enoni eli pitkän, monivaiheisen elämän.

Toivon, että tämä intohimoinen kalamies uistelee

 nyt taivaisilla, pyhillä vesillä.

♥♥♥

Meille kaikille toivon lempeää alkanutta vuotta 2020.

Kiitollista mieltä jokaiseen uuteen aamuun, 

rohkeutta ja voimia haasteisiin, arkista iloa, onnenhelmiä, 

rauhaa, tasapainoa sekä suurta sydäntä.

Voi hyvin ystäväni!