haikeaa, vaikeaa

Näihin syksyn hetkiin on mahtunut jälleen enemmän kuin

osasimme odottaa.

Olen huokaissut nöyränä, miten ilo ja murhe kulkevatkaan käsikädessä.

Olemme matkanneet erään sydänystävämme vakavassa sairausprosessissa

surren, peläten,tukien, toivoen, luottamusta valaen.

Eräässä vaiheessa näytti mustaakin mustemmalta,

mutta nyt näyttää valoisalta. 

Juuri eilen sain onnellisen puhelun, mistä en voisi olla kiitollisempi.

Toivon sydämestäni, että saamme pitää nämä rakkaat ystävät rinnallamme pitkään.

Syväksi surukseni menetin kuitenkin toisen ystävän.

Häntä ei voitu parantaa,

ei lupaustakaan toipumisesta.

Haen lohdutusta, että hän sai rakkaimpiensa 

lempeimmän hoivan ja saattelun viimeisiin vaiheisiinsa.

Näinä päivinä vaellen 

surujen maassa

muistojen poluilla.

Kyynelten läpi hymyilen

nuoruutemme vimmalle,

etsimiselle, löytämiselle.

Kyynelten läpi kiitän

ystävyydestä

muistojen helmet

sydämeen säilöen.

Kyynelten läpi kuiskaan:

Nuku nuoruusunelmiin

täyttyneisiin toiveisiin

rauhaan lempeään

siunaukseen

valoon, tähtitarhoihin

suojassa siiven enkelin.

Nuoruudenystäväni Kirsin muistolle

♥