lauantai 22. kesäkuuta 2019

mittumaarin mietteitä




Vaikka meillä olisi kuinka harras toive, että saisimme kaikesta kipeästä
suojan pyhien päälle, eipä meillä sellaista mahtia saati taikaa ole.
Tähän mittumaariin on sävyttynyt elämän arvaamattomuuden kosketus.
Jälleen kerran meitä muistutetaan tarttumaan hetkiin.
Olen lennättänyt monta pientä rukousta yläilmoihin,
lempeitä, parantavia ajatuksia operoidulle ja voimia rakkailleen.
Selatessani  muutama päivä sitten somea, itki eräs kehnoja pyykkipoikia,
tosin melkoisella itseironialla ryyditettynä.
Hetki oli absurdi, sillä tovi aiemmin olin saanut kuulla pysäyttävän uutisen,
että eräs tuttavapiiristämme oli sairastunut syöpään.
Väheksymättä kenenkään arkista vastoinkäymistä,
on elämän hetkillä ja murheilla varmastikin jokaiselle mittansa.
Kunpa murheet pysyisivätkin isommilta osin pyykkipoikien kokoisina, 
ja varjeleva siunaus lepäisi suojanamme varsinkin niinä kaikkein vaikeimpina hetkinä. 

Voimia ja valoa kaikille vaikeuksien ja varjojen kanssa
kamppaileville näihin suven hetkiin.
Toivottavasti keskikesän kauneus tuo edes ripauksen lohtua ja iloa.

Mittumaarin jatkoa ystävät,
ollaan ihmisiksi ja muistetaan rakkaitamme.



13 kommenttia:

  1. Voimia tuttavallenne ja hänen omaisilleen!
    Syöpä on sanana jo pelottava, mutta sitä pelkoa, jota sairastanut ja omaisensa tuntevat, ei voi ymmärtää, kun he, joita se on koetellut. Miten se pelko on aina vaan läsnä, vaikka vuosien vieriessä aina välillä unohtuukin.
    Hyvää mittumaarin jatkoa sinullekkin♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos Hannele.♥

      Olen samaa mieltä. Isoäitini menehtyi syöpään rippikevääni taituttua syksyyn, ja tuohon aikaan syöpädiagnoosi oli vielä aikas suoraviivaisesti ja raastavasti yhtä kuin kuolema. Nykyään lääketieteen ja syöpähoitojen huiman kehittymisen paranemisennusteet ovat onneksi aivan muuta, mutta onhan syövällä yhä paha ja vakava kaikunsa, ja toki aivan aiheesta. Liekö jokaisella joku tuttu tai läheinen, joka on sairastanut syövän tai menehtynyt siihen, niin yleisestä sairaudestahan on kysymys. Lähipiirissäni on monta syöpään sairastunutta, osa on toipunut terveeksi, osa sairastaa paraikaa, osa on valitettavasti menehtynyt.
      Elämä muuttuu väistämättä, kun saa tiedon kuolemanriskin omaavasta sairaudesta, siitä ei pääse mihinkään. Toisaalta minulle on myös todettu, että vasta syöpä on pysäyttänyt oravanpyörästä ja opettanut parhaiten elämään jokaisen hetken.

      Itse olen yrittänyt opetella, että peloista huolimatta, tai ehkä juuri niiden takiakin, meidän tulee ELÄÄ väkevästi ja ihanasti, tämä elämä on niin ihmeellinen lahja.

      Elämänpaloista, suloista kesää teille Hannele♥

      Poista
  2. Voi miten kovasti toivon minäkin, että pyykkipoikien kokoisina pysyisivät murheemme ja huolemme.
    Voimia sinne kaikille asianosaisille ❤
    Yritetään elää tässä hetkessä ja nauttia siitä kaikesta hyvästä sekä rakkaasta, jota meille on suotu suurin mitoin, kun vaan osaamme oikein silmin katsoa.
    Oikein hyvää mittumaarin jatkoa myös sinne sinulle siskoselle ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämpöisin kiitos siskonen ihana. Viisaat ovat sanasi, talletan ne sydämelleni. Halauksia ja kaikkea hyvää luoksesi♥

      Poista
  3. Välillä tuntuu, että joillakin nuo pyykkipojat ovat vähän isompia kuin toisilla. Itse toivon, että murheet ja huolet pysyisivät meiltä kaikilta poissa. Toivon ystävällenne voimia taisteluun ja teille muille voimaa olla tukena. Hyvää sunnuntaita sinulle, Hannah ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi niinpä Kristiina! Vaan eipä elämä päästä meitä murheitta ja suruitta. Ehkä elämän ei ole tarkoituskaan olla helppoa ja kivutonta, mutta kyllä toisinaan tuntuvat aivan kohtuuttomilta joidenkin kohtaamat taakat, surut ja menetykset.

      Kiitos kauniista sanoistasi. Pidetään hyvää huolta itsestämme ja toisistamme.♥

      Poista
  4. Hannah, kun Meri on kotona, kuten nyt juhannuksena pitkään, ahdistukseni siitä yhdestä asiasta pienentyy pikkiriikkiseksi pyykkipojaksi. Hän on kuin ilokaasu, joka täyttää kaiken tilan:) Nyt he lähtivät enkä kyynelehtinyt, sillä näemme jo kahden viikon päästä uudestaan, mikä ei ihan tavallista.

    Ihanat kuvat sinulla ja jotenkin tuo valkoapila tuo minulle mieleen vain hyviä muistoja. Olen varma, että sen tuoksuunkin liittyisi jotain unohtumatonta.

    S-sairaus on sattumakortti: se tulee kenelle vain tai nykyään joka kolmannelle. Nämä kaikki välit se pitäisi unohtaa, mutta kun olen luonteeltani hauraampi, miltä näytän...Onneksi siis nyt vaikka mitä kiirettä ja tohinaa, kerrankin sellaisesta on hyötyä.

    Kaunis leninki, kauniita ajatuksia, kaunis kimppu, kaunis elämä. Kiitos tästä♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Leena, kiitos tästä, sanoistasi, itsestäsi♥

      Ihana Meri, voin kuvitella hänen kuplivaisen ilonsa! Miten onnellisia yhteiset hetket jälkikasvun kanssa ovatkaan, saavat todellakin ahdistukset ja huolet nitistymään.

      Jotenkin uskon, että se hauraus minkä kuvaat luonteessasi olevan, mahdollistaa luovuutesi, säkenöintisi sekä myöskin vahvuutesi. Hauraus ja vahvuus ovat parhaimmillaan kuin vastinparit, molemmille on sijansa.
      Ja omakohtainen kokemukseni on, ettei tunteita pidä yrittää kieltää vaan tiedostaa ja kuunnella, sillä niillä on paljon tärkeää kerrottavaa. Siten itsetuntemus kasvaa, tunteitaan voi paremmin työstää ja saada haltuun.

      Ihanalta kuulostaa nyt teidän kiire ja tohina, silläkin on sijansa ja se voi olla välillä mitä terapeuttisinta!

      Kaikkea hyvää luoksesi ja kesäänne, tohinoineen, iloineen ja lumoineen♥♥♥

      Poista
  5. Voi Hannah - eivät huolet tunne juhlapyhiä tai lomia ja liki ovat tällä hetkellä itselläkin. Onneksi kaiken keskellä olemme saaneet viettää ihanan juhannuksen Sauvon farmilla läheisten kanssa ja yrittää unohtaa murheet hetkeksi. Nämä hetket antavat voimaa taas huomiseen ja tuleville päiville - ja muistuttavat, miten pienistä suurista asioista elämä ja onni koostuu <3
    Kiitos ihanista kuvista ja tunnelmista - sekä tekstistä, joka juuri nyt kostutti silmäkulmat <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on elämän kanssa, huolet ja murheet eivät tunne saati vältä juhlaa tai lomaa. Kärsimys ja murheet menetyksineen ovat osa matkaamme.
      Ihanaa, että olette saaneet viettää voimaannuttavia hetkiä juhannuksena rakkaiden kanssa! Noista hetkistä kumpuavat arvokkain pääoma ja onni - mitä olemme toinen toisillemme, sen rinnalla ainelliset asiat ovat kovin toisarvoisia.

      Kiitos viestistäsi♥ Toivon kesääsi kauneutta ja onnellisia yhdessäolon hetkiä rakkaittesi kanssa, varjoisiin hetkiin taasen lujasti voimia ja valoa♥

      Poista
  6. Syviä ovat mietteesi juhannuksen aikaan olleet. Toivon kaikkea hyvää jokaiselle, joka kärsimystä kantaa, ja siihen kesän lempeää valoa. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jo vain, mietteet kulkivat kovin syvissä vesissä.. ja kyyneleet poskilla.

      Ainahan huonot, ei-toivotut uutiset pysäyttävät. Kovin moni on meidänkin lähipiiristämme joutunut kohtamaan syövän, moni on onneksi myös toipunut tai paranemassa.

      Niin kaunis on toivotuksesi Katja, allekirjoitan sen täydestä sydämestäni.

      Sinulle ja rakkaillesi toivon huoletonta, onnellista kesää!♥

      Poista