Vaikka meillä olisi kuinka harras toive, että saisimme kaikesta kipeästä
suojan pyhien päälle, eipä meillä sellaista mahtia saati taikaa ole.
Tähän mittumaariin on sävyttynyt elämän arvaamattomuuden kosketus.
Jälleen kerran meitä muistutetaan tarttumaan hetkiin.
Olen lennättänyt monta pientä rukousta yläilmoihin,
lempeitä, parantavia ajatuksia operoidulle ja voimia rakkailleen.
Selatessani muutama päivä sitten somea, itki eräs kehnoja pyykkipoikia,
tosin melkoisella itseironialla ryyditettynä.
Hetki oli absurdi, sillä tovi aiemmin olin saanut kuulla pysäyttävän uutisen,
että eräs tuttavapiiristämme oli sairastunut syöpään.
Väheksymättä kenenkään arkista vastoinkäymistä,
on elämän hetkillä ja murheilla varmastikin jokaiselle mittansa.
Kunpa murheet pysyisivätkin isommilta osin pyykkipoikien kokoisina,
ja varjeleva siunaus lepäisi suojanamme varsinkin niinä kaikkein vaikeimpina hetkinä.
Voimia ja valoa kaikille vaikeuksien ja varjojen kanssa
kamppaileville näihin suven hetkiin.
Toivottavasti keskikesän kauneus tuo edes ripauksen lohtua ja iloa.
Mittumaarin jatkoa ystävät,
ollaan ihmisiksi ja muistetaan rakkaitamme.
♥
