elämä ottaa meitä kädestä

Elämä ottaa meitä kädestä

kun me otamme

elämää kädestä

Mitä lujemmin me otamme

sitä lujemmin se ottaa

Mitä kauemmas me kuljemme

sitä kauemmas se vie

ja pyytää meitä viemään

vielä kauemmas

Mitä lähemmäksi toisiamme kuljemme

sitä lujemmin pitelemme

elämää kädestä

Mitä kauemmaksi kuljemme

sitä lähemmäksi tulemme

elämää joka pitää meitä kädestä

- Tommy Tabermann

♥♥♥

Tämä Tabermannin runo on puhutellut minua pitkään
ja sopii vallan hyvin tämänhetkisiin tuntoihini.
Siksi sen paikka tuli tähän postaukseen, tähän maaliskuiseen pyhäiltaan,
kun päivä on taittumassa iltaan ja hetkessä lepää yhä haurain, vähäisin valonkajo.

Viime viikkoina elämä on kuljettanut jälleen uusille poluille,
uusiin kohtaamisiin ja tilanteisiin.
On ollut tärkeää pysyä auki ja avoimena,
mikä on antoisuudessaan vienyt myös valtavasti energiaa.
Elämä on kuitenkin kannustanut ja tukenut, houkutellut
ja rohkaissut askeltamaan omaan intuitioon luottaen ja tukeutuen.
Elämänhän ei kuulu olla mitenkään helppoa ja vaivatonta, mutta jokainen meistä
tarvitsee myös niitä kepeämpiä ja huolettomampia voimaantumisen hetkiä.
Niiden perään nyt hamuan ja toivon alkaneesta keväästä
 meille kaikille valontäyteistä, vallattoman solisevaa ja kukkeaa.