Palasin tänään eiliseen,
vuosikymmenten taa ja takaisin.
Kohtasin ajan kerrosten alta herkimmät sydämet,
viiltävimmät pelot, luovuttamisen kivun.
Totisesti meitä riisutaan pala palalta,
opetetaan taipumaan ja nöyrtymään.
Elämän ehtoossa soisi helisevän hellimpien sävelten,
turvan, hoivan ja rakkauden.
Meeting you has been a pleasure, Your blog is beautiful.I love it!
VastaaPoistaOii, thanks for your lovely words Princesa Nadie! You're welcome, it's nice to have you here♥
PoistaPuit sanoiksi ja kuviksi tunteita, joita itsekin käyn läpi. Koskettava postaus
VastaaPoistaKiitos Sussi. Juuri nyt koskettaa kovin ikääntyneiden enojeni tilanne, samaten äitini jatkuva huoli heistä. Miten myllertävää onkaan joutua lähtemään omasta kodista, kun siellä ei vain enää pärjää. Miten maailmasta tuleekaan kummallinen ja uhkaava, kun keho ja muisti alkavat pettää. Miten kivuliasta onkaan luopua itsenäisyydestä ja taipua toisten päätöksille vaikka tarkoitusperä onkin lämpimästi hyvää tarkoittava. Näihin vaiheisiin toivoisi jokaiselle rakastavia, huolta pitäviä läheisiä rinnalle. Näinhän se ei kuitenkaan mene, mikä on todella riipivää ja surullista. Koen vahvasti, että meidän tulisi nähdä vanhuus paljon arvokkaampana vaiheena ja luoda tähän välittävämpää toimintakulttuuria.
Poista-♥
VastaaPoistaLämpimästi takaisin ♥
PoistaNiin soisi ❤️
VastaaPoistaSoisi soivan 😊
PoistaEikö vain!!
PoistaKaunis postaus♥
VastaaPoistaKiitos ystäväinen♥ Sanat tipahtelivat sydämen päällä olevasta... kuvat rakkaista maisemista, lapsuuden mummolan mailta.
PoistaOsuvia sanoja.
VastaaPoistaNäitä tuntoja me jokainen varmasti vuorollamme käymme läpi.
PoistaLempeä ajatus luoksesi♥
<3 <3 <3
VastaaPoistaLämpöisin kiitos ihana! Sylin täys ♥ takaisin kera toukoterveisten, voi hyvin!
Poista