Meri on taas minulle kuin toinen luonto, olen kasvanut siihen pienestä tiitiäisestä. Jotenkin se vain on minussa, en tiedä osaisinko edes asua sisämaassa. Vietimme lapsuuskesät saaristossa, missä opin uimaan, melottiin kanootilla ja purjehdittiin, se oli aamusta iltaan merielämää. Kaikki tuo on jättänyt syvän jäljen.
Upea lumo. Hienot kuvat.
VastaaPoistaLämmin kiitos Ninnu! Merirakkaus on ja pysyy.
PoistaNäin on!
VastaaPoista:)
Poistajuuri niin!
VastaaPoistaEikö, merenviemä on merenviemä.
PoistaTodella niin! Voi kauneus! Kiitos!
VastaaPoistaOle hyvä Satu♥
PoistaMeri on minulle, sisäsuomalaiselle, outo elementti. Jotenkin tuntuu siltä, kuin olisi ulkomailla.
VastaaPoistaLumoavia kuvia!
Meri on taas minulle kuin toinen luonto, olen kasvanut siihen pienestä tiitiäisestä. Jotenkin se vain on minussa, en tiedä osaisinko edes asua sisämaassa. Vietimme lapsuuskesät saaristossa, missä opin uimaan, melottiin kanootilla ja purjehdittiin, se oli aamusta iltaan merielämää. Kaikki tuo on jättänyt syvän jäljen.
PoistaKiitos kauniista sanoistasi Seija.
Hienoja kuvia! Liityin lukijaksi...ensivisiitillä 😊
VastaaPoistaKiitos ja tervetuloa lehmuskujalle Kristiina!
PoistaIhanat kuvat. Juuri, kuin Lohtajan Vattajanmiemen hiekkarannat, jotka ovat minulle niin rakkaat.
VastaaPoistaOi kiitos Kruunu Vuokko! Ja osuit aivan oikeaan, kuvat ovat todellakin Ohtakarista. Meille myös niin rakkaista rannoista ja merimaisemista.
PoistaOlet lämpimästi tervetullut lehmuskujalle lukijakseni.