tässä maisemassa

 Kun kuljet 

tässä kesässä

tässä maisemassa

vielä tässä maisemassa

pane muistoon apilaniityt

ja lammet lumpeineen

ja sydämeen kaikki laulut

ja usko huomiseen.

- Maaria Leinonen

pellavia ja pehmeitä päiviä

Pionit kukkivat jo, jotenkin hurjan odotuksen 

jälkeen kuin varkain.

Nuo kaunottaret jäivät sateiden alle

ja pelastettiin maljakoihin, mutta nyt niiden aika on ohi.

Loma on lipunut, me mukana.

Yksi päivä löydettiin itsemme

pellavien ja pehmeiden jokinäkymien varrelta.

Mielikin on leijannut.

Sukuumme on syntynyt potra poika.

Onniteltuani anoppiani ja appeani sain liikuttavan viestin

tuoreelta isomummolta.

"Kiitos paljon. Ei meinannut uni tulla illalla,

kun sain kuvan vauvasta. Se oli aika myöhään.

Onnellinen. "

Tuota onnea tässä on ihmetelty ja ihailtu.

Mietitty elämää ja sen tarkoitusta.

Olemista tässä ja nyt. 

Mistä rutista ja kritisoida, mistä taas olla oikeasti tyytyväisin,

kiitollisin mielin. 

hän kantaa kesää hiuksissaan

Käydään paperikaupassa, kirjamaailmoissa,

herkutellaan, kuljetaan kauneinta katua.

Tavataan rakkaita, 

katsotaan kauan silmiin.

Tuoksutellaan tuttua merta,

ollaan vaan, huomataan hymyt ja hattarat.

Hän kantaa kesää hiuksissaan.

Hietaniemen kauneutta

Unohduimme meitä ympäröivään kauneuteen.

Saimme henkilökohtaisen opastuksen,

lempeimmän hiljaisuuden,

koskettavat palaset historiaa, kaiken katoavuutta.

Kaikuna valtavasti rakkautta ja kaipuuta. 

stand by me

Toiset tienoot, toipilaan tahdittamat askeleet. 

 Siedätystä, salamoita, sydämiä, 

ilo, suru ja sisu samassa lomakassissa.

Suloisessa majapaikassamme siskonpetit 

ja levylautasella tämä.

puutarhalumoa II

Tämäkin puutarhalumo vielä taannoiselta kesäkuun reissulta.

Ex tempore -retket ovat usein niitä parhaita.

Kertakaikkisen hurmaava miljöö, en voinut kuin 

huokailla ihastuksesta kulkiessamme Aspegrenin 

 kauniissa puutarhamiljöössä.

odotuksen hetkiä

Lomamoody sujuu aikas lempeästi toipilaselon keskeltä
pionien kukinnan, iltaruskojen,
paisteen, rakkaan kotiinpalaajan odotuksessa.

Samalla kuopus valistaa emosensa yleissivistystä milloin milläkin
mielenkiintoisella anekdootilla tai faktalla.
Tiedänpä nyt senkin, että
maailman pienin apinalaji on hurmaava pikkumarmosetti eli kääpiösilkkiapina,

mikä on peräti 15 senttinen ja painaa huikeat 130 grammaa.

Nämä minit löytyvät myös Korkeasaaresta,
joten ehkä odotettavissa vielä visiitti pienoisten luo:)

Pitäisihän nuo nähdä!