sumua ja kaktuksia

Olipa ryytynyt olo herätessä tähän harmaaseen lauantaihin. 

Kaktuksia kurkussa ja vilu villavista huolimatta. 

Hiimailin kuitenkin sisukkaasti pienelle koiralenkille, mutta hytinä jäi päälle 

eikä mokomuus ole suostunut kaikkoamaan.

Pesänenkin on oudon hiljainen.

Kuopus seikkailee omissa kuvioissaan.

 Nikkari häärii anoppinsa auton kimpussa.

Etelänneito vilkuttaa rauhanviestiä Tuomiokirkon kupeesta.

 Vain yläkerran portaikko narahteli käydessäni petaamassa

puhtaat lakanat makuuhuoneisiin.

Narina nostatti sumeaan olooni valtaisan flashbackin lapsuuden mummolasta,

muiston samoista rakkaista äänimaailmoista viivähtäen

mielen päällä kuin hellä hipaisu poskella.

Onneksi pesäsessämme on nuo vanhat portaat, 

niiden kaiku on niin kaunis ja vaalittava. 

Ehkä meikätytön kannattaa nyt kuitenkin siirtyä näistä höpinöistä

vilttihoiviin kuuman hunajateen ja droppien kera. 

Lempeää viikonloppua, pysytään lämpiminä!