pienimmät pilkahdukset

Ei mennyt kuten Strömsössä tämäkään viikonloppu. 

Vaan ne pienimmät pilkahdukset ilahduttivat eniten.

Kuten aamusella herätessä uniseen mieleen hiipivä hykerryttävä tajuamus vapaudesta,

nautinnollinen venyttely ja pehmeä peittopilvi iholla. 

Rakkaat viestit.

Koirulin kanssa ulkoilu lumivalkeassa maailmassa.

Siipan sipaisut.

Liikutuksen vedet silmäkulmissa.

Päikkärit.

Ex tempore kotikutoiset herkut.

Avot, taisi mennäkin paremmin kuin Strömsössä;)

 Aurinkoa alkavaan viikkoon ystävät!

minä olen muistanut

Helmiperjantaissa on levännyt väsynyt vapaus, hiljaisuus, 

puhtaan pyykin lumo.

Haperot ajatukset, haiku, lumihahtuvat.

Hiihtolomalaisen hihku.

Hellyys.

Halaus Hertfordshiren kreivikuntaan, omalleni.

♥ ♥ ♥

pidempiä päiviä

Päivät ovat pidempiä, se ilahduttaa.

Puhti on kuitenkin viikonloppuun päästyä aika lailla poissa.

Työsaran paineisuus uuvuttaa.

Kuljetan päätä maailmalle, tuuletan ja lepuutan.

Hiukan hemmottelenkin. 

Lennot on varattuna, vihdoinkin!

keeping your head up

Mielen päällä..

eilisen meriaava ja lumimetsän satumainen hiljaisuus,

rohkeus mennä vastavirtaan,

tulppaanilumo,

tietoisuus ja eksistentialistinen kriisi,

kiinalainen uusi vuosi Lontoossa,

koiruuden trimmausurakka,

kukoistus kontra selviytyminen,

lentoliput, 

yöpöydältä vilkuttava Aurinkokissan vuosi,

detoxin elvytys,

Keeping Your Head Up.

Hyvää ystävänpäivää!

leffalumoa

Rakastan musiikin ja elokuvien maailmoja. 

Ah, antaa melodioiden ja tarinoiden viedä, singota toisiin sfääreihin,
tuntea joka solulla, hengenvedolla, sydämen sykkeellä.
Olen niitä, jotka joutavat varata näytökseen puntin nenäliinoja ja kiljahtavat
jännittävissä otoksissa säikyttäen vierusjoukotkin ja saavat seurueensa
nolonsekaiseen tyrskintään primitiivireaktioillaan.
Rakas jaksaa ihmetellä, miten voinkin eläytyä niin täysillä.
Mokoma on joskus hekottanut leffojen sekundääriviihteen
 löytyvän parhaiten naisensa edesottamuksia seuraamalla;)
Hän tietää myös rajani, mihinkään kauhuskenaarioihin en ole vietävissä,
seuraamukset olisivat makaaberit.

Tämä on nyt saapunut. Se koskettaa ja vaatii tulla nähdyksi.

hetken vain

Hänen katseensa on levollinen.

Surun verhossakin tyyni.

Elämää nähneet silmät ne ovat,

syvät ja sielukkaat.

Hän jättää jäähyväisiä.

Tuntee jo tien, tapahtumat.

Matkan päät.

Omaa onnen eletystä, koetusta.

Hänen katseensa hipaisee taivasta.

Kenties huomisessa ripaus valoa.

hammaslääkäristä alpeille

Valonpilkkuja. Hurmahymyjä. Hellyyspuuskia. Helmiäistä.

Aavistuksia. Aikomuksia. Aivoituksia. 

Sisko viilettää arkisen työpäivän jälkeen hammaslääkäriin.

Samaan aikaan veli laskettelee Alpeilla, Sveitsin puolelta 3500 metrissä

olevan lumimyrskyn kautta, näkyvyyttä ensimmäiseltä kilometriltä 

viidestä kymmeneen metriä, mentävä rinteen reunaviitalta toiselle.

Koplan vanhin jälleen jaloillaan, aivan pro.

 ♥