ilkikurisuutta ja seikkailuja

Siitä on pyöreästi kolme vuosikymmentä,

kun kiersimme festareita tyttöfrendien kanssa.

Eput lauloi vuotta 85 ja J Karjalainen haikaili Doriksensa perään.

Skorpparit rakastivat ja Rollarit rokkasivat.

Oli palo, porukat ja punaiset nahkatakit.

Sisintä poltteli suurempi maailma,

pieni pala Pariisia ja kaukaisia haaveita.

Aika on tänään toinen.

Maailma on niin toisin tavoin liki

ja ympärillämme.

Näen peilistä yhä pilkahduksen tuosta eilisen neidosta

vuosikymmenten pitsi kasvoillaan.

Hän tahtoo muistuttaa tämän päivän tytärtä,

että tämä kuuntelisi itseään ja arvojaan,

 ei ottaisi taakkoja kantaakseen

vaan olisi myös ilkikurinen, 

ottaisi elon ilon kautta ja

opettelisi itselleen nauramisen jaloa taitoa.
Mokistahan sitä vasta oppiikin ja

kurvien kautta moni matkakin on vain kiehtovampi.

Hän tahtoo myös kertoa kulkevansa rinnallaan aina
ja varsinkin kun pelottaa,
tuntuu epävarmalta, yksinäiseltä tai surusydämeltä.

Hän iloitsee ilostaan ja onnestaan.

Hän kurottaa luottavasti huomiseen ja kannustaa:

Seikkaile suloisuus,

pärjäät kyllä!