tahmeutta

Tammikuu on tuntunut jotenkin tavattoman tahmealta.

Harmaat päivät ovat vyöryneet raskaina, painavina.

Pinnistelen ja poimin positiivisia asioita kartalleni

ja aamujen pöytään.

Työviikon tempo jäi viikonlopun vapaillekin päälle,

teki levottomaksi ja sai ajatukset pyörteisiksi.

Olen hakenut lepuutusta luonnosta, leppeistä löylyistä

ja siipan kainalosta.

Vitamiinejakin kuluu kiitettävästi.

Tiedän tämä tahmeus hellittää kyllä valon myötä.

Muistutan itseäni hengittämään

rauhallisesti ja syvään, siitä kannattaa lähteä.

Lempeää viikkoa ystäväni!