uusi aamu

Vielä hetken tammikuun verho akkunoilla.

Olen odottanut jo kovin helmiäisen 

uutta aamua, uutta aikaa.

porinoita

Monenlaista porinaa meneillään.

Reggaeta ja fiilistelyä.

 Estradijännitystä.

Pienten pihavieraiden bongausta.

Kaksi selkävaivaista.

Siippa kroonisempaa sorttia,

meikätyttö akuutti tapaus.

Liekö liukasteluni koiralenkillä

veräyttänyt jotakin ristiselästä.

Keittiössä teepannun porina

ja mielen päällä monet suunnitelmat.

Kevään kalenteriin olisi tarkoitus

taikoa hippuja.

Jotakin odotettavaa 

arjen keskelle.
♥

tahmeutta

Tammikuu on tuntunut jotenkin tavattoman tahmealta.

Harmaat päivät ovat vyöryneet raskaina, painavina.

Pinnistelen ja poimin positiivisia asioita kartalleni

ja aamujen pöytään.

Työviikon tempo jäi viikonlopun vapaillekin päälle,

teki levottomaksi ja sai ajatukset pyörteisiksi.

Olen hakenut lepuutusta luonnosta, leppeistä löylyistä

ja siipan kainalosta.

Vitamiinejakin kuluu kiitettävästi.

Tiedän tämä tahmeus hellittää kyllä valon myötä.

Muistutan itseäni hengittämään

rauhallisesti ja syvään, siitä kannattaa lähteä.

Lempeää viikkoa ystäväni!

shape of my heart

 Aina sama juttu, 

läikyn näissä maisemissa.

Tänään olin tosin jäätyäkin pohjoistuulen tuiverruksessa.

Talvi tuntuu todelta.

Toisin on Ranskan viimepäiväisten tragedioiden.

Järkyttää ja surettaa.

Ihmettelen, milloin voimme kulkea turvassa 

tässä maailmassa, 

ihan jokainen, toistemme lähellä.

sekametelisoppaa

 Ajatukset ovat ankkuroituneet työviikonlopun jälkeen 

jo vahvasti arkisiin aikatauluihin.

Askel on kulkenut kuitenkin levollisesti, hyvillä mielin.

Tämän päivän maisema on ollut kuin Narniasta.

Padassa on porissut chorizokeitto.

Kielen päällä sana hehkuvainen.

Mielen päällä voimavarojen käyttöönotto.

Kuopus vitsaili voivansa mennä

 irlantilaisen tanssin kurssille 

haikaillessaan menetettyä japaninkurssia;)

Kouluruotuun paluu pistää huokaamaan,

mutta tuo samalla tervetullutta rytmiä ja ryhtiä.

Esikko leijaa omissa maailmoissaan,

pilvireunus taittaa valoisaan.

Lumikenttien miehen kutsu käy 

vielä tovin vapailla aroilla 

ja soffanpahnoilla.

Ja koiruus.

Koiruus tapittaa emäntäänsä, joka touhuaa

loppuja joulunrippeitä laatikkoon.

Se tietää,

että arki on jo eteisessä.

valonkajoa

Niin se vuosi vaihtui.

Lempeän joulun jälkeen on löydettävä 

jälleen uusi vaihde arjen askeliin.

Tiedän haasteet odottavat nurkan takana.

Tekevät kuitenkin elosta

 mielenkiintoista ja merkityksellistä. 

Huomaan peräänkuuluttavani asennetta,

sillä kun saa ihmeitä aikaan.

Moni asia on kiinni korvien välistä,

omasta suhtautumistavastamme.

Toivon muistavani vauhdissakin

hetkiin pysähtymisen ja hyvään panostamisen.

Blogimaailman tuulissakin 

on tapahtunut muutoksia.

Joku on vaihtanut suuntaa, 

sulkenut ovensa,
lähtenyt uusille poluille.

Kiitos sinulle,

joka kulket matkassani lehmuskujalla.

Tiedäthän, iloitsen sinusta.

Valoisaa alkanutta vuotta ystävät!