.. lumipilviä, utuja,
säröjä, sointuja,
säröjä, sointuja,
sanoja, unikuvia,
kosketuksia, hiljaisuuksia.
Olenko menossa vai tulossa.
Jatkuvassa liikkeessä.
Pysähdyksissäkin palan.
Huomaan mieli täyttyy maiseman sijaan murheista.
Pienten reppujen suurista kuormista.
Ei sydämille suljeta ovea.
Ei työoveakaan vaikka
vapaa kutsuu.
vapaa kutsuu.
Tänään kuitenkin lepuutellaan.
Haetaan ulkoilman ja vilttisoffan hoivaa.
Annetaan patojen porista.
Heitellään leppeitä löylyjä.
Hurmaannutaan yrttiköökistä
ja ensimmäisistä joulutortuista.
Leffaillaan muihin maailmoihin.
Kulkekoon hetket hellästi.
Hänelle, heille.
Sinulle, minulle.
kiva runo ja kauniit kuvat marraskuun harmaudesta.
VastaaPoistaKiitosta. Ei taittunut minusta kylläkään runoksi, tuntoja pikemminkin, kiemuraisia sellaisia.
PoistaTämä marraslapsi löytää kauneutta harmaudestakin. On vain surettanut, kun viime aikoina on jäänyt niin vähän aikaa kameran kanssa kulkemiseen.
Täällä hetkeksi marraskuu valostui...satoi lunta. Ikävää vaan, että lupasivat iltapäiväksi vesisadetta.
VastaaPoistaMinulle tämä syksu on ollut surun aikaa♥
Voi ystäväinen, olet ollut mielessäni usein. Toivon surusi keskelle voimia ja valoa. Lämmintä joulunodotuksen aikaa kaipuuseesi. Lähetän täältä sylillisen halauksia. Pidäthän itsestäsi hyvää huolta Irmastiina♥
PoistaIhanan herkät kuvat ja ajatukset löysin jälleen täältä luotasi. Luminen maisema rauhoittaa mieltä, saa hiljentymään ja hidastamaan menoa. Hetken jo tunsin huonoa omaatuntoa, kun melkein koko eilisen päivän vietin villasukissa, vällyjen alla sohvan uumenissa keräillen voimia tulevaan, kiireiseen viikkoon. Hitaita, helliä hetkiä kuitenkin jokainen joskus tarvitsee. Suloista sunnuntaita sinulle.
VastaaPoistaTäältä vilkutan luoksesi, juuri olet käynyt viestin heittämässä.
PoistaViisas sinä, kun olet osannut ottaa villispäivän, sellaisia tarvitaan!
Lempeää sunnuntaita sinullekin♥
Hannah, minä haluaisin nyt palaa eli olla pysähdyksissä. Ei, haluaisin olla hiljainen lumikinos. Eka kuvasi tule mieleen kotipitäjäni Satakunnassa...Onneksi marraskuu on mahdollisuus vain olla. Pysähtyä.
VastaaPoistaLumikarpalossa kävi eilen niin, että se ihana saariruno oli jo ollut, laitoin sen kuitenkin uudelleen, mutta tankaryhmässä. Olen pahoillani, että ihana kommenttisi katosi siinä mun sotkussa.
<3
Pysähtyminen on tärkeää. Välttämätöntä. Silloin näkee ja kokee asiat erilailla.
VastaaPoistaVoi Leena, tekevälle sattuu. Minäkin olen joskus suureksi harmikseni
onnistunut hävittämään viestejä. Ihana saariruno, kiitos siitä!
♥
On tosiaan kurja, että joskus pienissä repuissa on ihan liian raskaita taakkoja. Mutta hyvä, jos voit tänään lepuutella viltin alla ja katsoa kivoja leffoja. Minä taidan nyt tehdä bataattikookosmaitosoppaa, se maistuu tällaisella ilmalla.
VastaaPoistaKohtaan työssäni niin kipeitä asioita, että sydäntä riipii. Omasta jaksamisesta on pidettävä hyvää huolta, muutoin ei ole voimia auttaa toista. Paineet ovat vain niin kovat hoito-, sosiaali- ja kasvatusalalla, huh huh.
PoistaBataattikookosmaitosoppa kuulostaa herkulliselta!! Bataatti on mieleeni.Meillä esikko taituroi mielettömän hyviä bataattiranskiksia. Olen aivan hurahtanut niihin;)
Kaunis ja puhutteleva runo!
VastaaPoistaKiitos Sussi♥
PoistaTuo ylin kuva on ikäänkuin synonyymi lauseelle: murheet hauraalle liiaksi kantaa! En ole koskaan ollut varma sanonnasta, että saamme vain sen minkä jaksamme kantaa!
VastaaPoistaToivottavasti sunnuntai on hellinyt ja antanut voimaa!
Kyllähän sitä on aika ajoin vastakkain oman haurautensa kanssa. Omia rajojaan on kunnioitettava, muuten hukkaantuu. Ja kuormien määrääkään kun ei aina voi itse säädellä.
PoistaViikonlopun syli oli onneksi hellä:)
Lämmin halaus luoksesi♥