neljästä kolmeen

Viikonlopun kehrässä suloista sielunsiskoutta

ja olemisen sietämätöntä keveyttä.

Talvi tuli päiväksi ja suli matkoihinsa.

Syksy jatkaa maaduttamista ja pehmyttää mieliä.

Ihmettelen pyhän kelloja ja jatkan lorvailua.

Huomisen tahti on jälleen toinen.

20 vuotta

.. sitten elettiin 

esikkomme lähestyvän syntymän aikoja.

Hartaasti odotettuun laskettuun aikaan, 

tulevan isän syntymäpäivään oli viikon matka.
Tasan 20 vuotta sitten oli myös

maistraatti,

rakastavaiset,

sydänystävät todistajina,

skoolaukset vihkiautossa,

kaffilan koruton juhlahetki.

Onnesta säihkyvät vastavihityt.

Tänä iltana 

sain hurmaavan neilikkakimpun.

Karhean halauksen.

Kiitos matkasta, 

mutkistakin Rakas.

Tahdosta ja tähdistä.

Kuljetaanhan käsikkäin.

♥

sydämenkantaja

Liekö meikäläisen moody hieman melankolinen, 

tämä syksy kun pakkaa väsyttämään ja viemään voimia.

Työrintama on pakottanut pohtimaan 

 auttajuuden rajoja, venymistä, välittämistä,

iloa, onnistumista, riittämistä.

Huomaan kierrän katsetta myös nurjalle puolelle,

toisiin maisemiin ja mahdollisuuksiin.

Taidan kompuroida myös keski-iän kivikkoja,

kun niin kyseenalaistan ja kaipaan,

kritisoin ja kirkastan.

Huudatan perustarpeita;

riittävää unta, kunnon muonaa,

lepoa, läheisyyttä, hyväksyntää,

 mielekästä menoa, 

rakkautta.
Ja villasukkia;)

Tänään saimme seurata joutsenperhettä

ja ensimmäisten lumihiutaleiden leijailua.

Voi veljet, aivan helmihetkiä.

rannaton mieli

.. on kaivannut tyynnyttelyä.

Meren pärskeitä, elämän suolaa.

Horisonttia

ja huomisen valoa. 

Huomaan huolen väistyminen 

nostaa pienestäkin 

ison ilon. 

miten hän näkee minut

Kuopus kommentoi äitiään seuraavasti:

Kukkana oisit ruusu,

liikennevälineenä fillari,

tuoksuna suklaa,

elokuvana Järki ja tunteet,

esineenä teepannu,

vaatekappaleena villasukat,

lauluna Myrskyluodon Maija,

kuuluisuutena Muumimamma
ja rakennuksena merenrantahuvila.

Että tällainen mama täällä;)
Lempeää lokakuun ensimmäistä viikonloppua!