Oli ihmeteltävää onnea.
Elämästä tässä ja nyt.
Käsikkäin, kaiken jälkeen.
Levollisin mielin, kaiken jälkeen.
Hymyt sydämissä, kaiken jälkeen.
Haiku nosti päänsä hulppeassa residentissämme.
(Kiitos vielä rakkaat!)
(Kiitos vielä rakkaat!)
Muistin mestaria kädenjäljistään.
Muistin rakkautta ja suruvuosia,
häviämisensä pala palalta,
raastavan häpeänsä,
hukkantumiset, hirvittävät hetket,
hukkantumiset, hirvittävät hetket,
mustelmat, katseet,
repeytyneet vaatteet, perkeleet,
hädän, kärsimyksen,
hälytykset, huolenpidon,
luopumisen.
repeytyneet vaatteet, perkeleet,
hädän, kärsimyksen,
hälytykset, huolenpidon,
luopumisen.
Ja ymmärrän tämän onnen tässä,
kaiken jälkeen.
Tärkeintä on tämä hetki. Ja rakas ihminen vierellä<3
VastaaPoistaJuuri niin. Emme kuitenkaan olisi tässä ilman eilistä. Kokemamme muovaa meitä, jättää jälkensä. Vaikka läheiseni sairastaminen oli matka läpi helvetin, mitä en toivo kellekään, koen, että olemme lopulta selvinneet hyvin. Ja tässä meitä on kantanut nimenomaan rakkaus.
PoistaKiitos sanoistasi♥
Tässä ja nyt, se on lopulta se tärkein asia. Ihania ajatuksia ja kuvia.
VastaaPoistaLämmin kiitos Katja. Ilahdutit käynnilläsi.
PoistaMiten rehellisesti ja kauniisti Sinä osaat elämää sanoittaa.
VastaaPoistaTekstejäsi on ilo lukea. Myös kuvillasi puhut paljon.Kuvatkin puhuvat ja puhuttelevat.
Voi kiitos, sait sydämeni hypähtämään ja oloni nöyräksi noin suurilla sanoilla.
PoistaKuvat puhuvat ja puhuttavat kovasti minuakin. Ihanaa, jos kuvillani on kerrottavaa. Kuvaamisen opettelu on vienyt tämän kulkijan kyllä mukanaan;)
Ja vielä tahdon lisätä, kiitos kun jätit kommenttia. On ilo saada palautetta. Olet tervetullut vastakin. Lempeää elokuuta!
PoistaKivoja kesäkuvia täällä blogissasi!
VastaaPoistaNäin syksyn alussa mukava katsella :) ♥