keskiviikko 5. helmikuuta 2014

ihmetyksiä



Blogger takkuilee. 
Ei suostu peijakas pitämään kääntäjää päällä.
Noh, takkuilen minäkin. 
Kipeä kroppa on pakottanut pysähtymään.
Olen ihmetellyt ja miettinyt maailman menoa omani ohessa.

Voiko Pariisin keväästä olla todellakin 30 vuotta!
Missähän maatuneina ovat ne 90-luvun lempi-Levikseni?
Vieläkö vanhat koulukamut tunnistaisivat?
Missä vaiheessa päästin nuoruuden haaveesta irti?
Mitähän sille eräällekin ellille kuuluu?
Puistattavaa, miten joka asiassa pitää nykyään kilpailla!
Onko tunnollisuus pelkästään hyve vaiko peräti pahe?
Mille annamme aikamme?
Miten monta menetystä ja surua
näihin kymmeniin onkaan mahtunut.
Miten meistä tulikaan me?

Kaikkea kokemaani en olisi todellakaan tahtonut,
mutta elämähän ei anna aina valita.
Ja niistäkin valinnoista, jotka itse tein,
tekisin tänään osan totisesti toisin.
Vaan jos jotakin olen oppinut, 
niin matkanteosta. 
Ilosta, surusta ja sinnikkyydestä.
Rehellisyydestä
ja keskeneräisyydestä.
Pelosta ja rohkeudesta.
Onnesta, kärsimyksestä ja nöyryydestä.
Valosta ja varjosta.
Hetkistä ja häivähdyksistä.

Loppupeleissä meillä on kuitenkin vain toisemme.
Miten elämme sen?



21 kommenttia:

  1. Hienoja ajatuksia. Panee miettimään....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedä hienoudesta, mutta tuollaisia ratoja mietteet ovat kulkeneet. Tämä elämä on aikamoinen matka.

      Poista
  2. Puhutteleva teksti. Luin useampaan kertaan. Kiitos <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä vain Paula. Ilahduttavaa, kun omille mietteille saa vastakaikua. ♥

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Elämä on aikamoinen opettaja. Huokaus ja hymy!

      Poista
  4. Viisaita, hienoja ajatuksia, osittain hyvinkin tuttuja. Luin moneen kertaan. Kiitos Hannah ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä vain Ansku. Tunnut olevan muutoinkin "samoilla taajuuksilla" - sellainen sielunsiskonen. ♥

      Poista
  5. Hiljaa huokaan kiitokseni . Tänään sanat riveilläsi olivat lähde, josta pulppui viisautta, hentoa hyvää viisautta, joka ei moittinut, vaan raotti huuliaan kuikiakseen juuri senverran, että jokin läikäytti ajatusten purren rannasta irti.
    Elämä on. Ottanut ja antanut. Ja paras hetki on tämä tässä ja nyt.

    Lämpöinen helmikuun halaus!!

    VastaaPoista
  6. Vastaukset
    1. Sanojesi kauneutta jälleen jäin ihmettelemään, ne jäävät leijailemaan lämpimänä lähelleni. Halit takaisin♥

      Poista
  7. Tuon veräjän äärellä näitä kaikkia on hyvä pohtia!
    Kiitos muistutuksesta, että mikä on tärkeintä!
    Kipeälle kropalle lämmintä hoivaa ja parantavia hetkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos kaunis. Hellänhoivaavia hetkiä sinullekin♥

      Poista
  8. Oi kuinka koskettava teksti, se riipaisi syvältä ja lujaa. Hyvää viikonloppua sinulle suloinen Hannah!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kultainen, sait sanoillasi läikkymään. Viikonlopussa on ollut onneksi paljon parantavaa ja hyvää mieltä tuottavaa. Toivottavasti sinullakin♥

      Poista
  9. Miten viisaita sanoja. Huomaa, että olet kokenut, ajatellut ja tuntenut paljon. Niin ja eihän meillä tosiaan ole kuin toisemme - loppupeleissä.

    VastaaPoista