Huomaan, mitä vanhemmaksi käyn,
sitä enemmän raivaan ja karsin pesästä.
Ajatusten virtakin selkiytyy, kun on avaruutta.
Kuskasin taannoin ylimääräistä rompetta
kirpparille ja voi miten hyvää mieltä tuo tuottikaan.
Oli ilo havaita myös löytöjä tekevien ilo ja tyytyväisyys.
Minusta on tullut myös vallan nuukailija.
Panostan hyvään oloon ja kokkailuun huomioiden
niin tarjoukset kuin tuoreuden.
Ja materaalin suhteen vasta kranttuilenkin.
Tavaramaailma ei tee minua onnelliseksi vaikka
esteetikkona koenkin suurta silmäniloa
kauniista esineistä, muotoilusta ja taiteesta.
Kaikkea ei vain tarvitse omistaa ja haalia itselleen.
Se välttämätön on loppupeleissä aikas vähäistä.
Samalaisia ajatuksia itselläni. Ainoa mistä en voi luopua ja mitä koko ajan haalin lisää on kirjat. Kohta pitää ostaa taas uusi kirjahylly. Aina välillä yritän käydä kirjojen kimppuun karsimismielessä, mutta muutamaa kirjaa enempää en saa poistoihin. ja niistä paristakin tulee paha mieli ;(
VastaaPoistaVoi jaana, ymmärrän sinua oikein hyvin, kirjarakkaus kun asustaa suurena minunkin sydämessä. Kipeää teki jossakin vaiheessa karsia hyllyjä, mutta hetken kirpaisuksi se sitten lopulta kuitenkin jäi. Nykyään hankin kirjat tiukan seulan mukaan, rakkaimpia runokirjat ja muutamat "pitelykirjat", joihin palaan yhä uudelleen ja uudelleen..
PoistaVaan kyllähän siitä kannattaa pitää kiinni, mikä on itselle rakasta ja tärkeää!
Hih, täällä toinen kranttu, ruokakin pitäisi ainakin pari kertaa viikossa olla jotain, mistä todella nauttii. Siinä olisi vielä oppimista, että jos jotain haluaa, odottaisi vaikka kolme viikkoa ja jos edelleen on sitä mieltä että tarvitsee, niin ostaisi.
VastaaPoistaHyvät ajatukset sinulla siskoseni;) Jatketaan hyvän olon kranttuilua!
PoistaPuhut asiaa. Karsimisen tarvetta on, eikä tunne tarvetta ostaa mitään. Hyvää viikonjatkoa Sinulle;)
VastaaPoistaKiitos, oikein mukavaa viikon kulkua sinullekin!
PoistaMeillä on keväästä asti ollut suuri vuori tavaroita odottamassa kirpputorille menoa, mutta en ole saanut aikaiseksi.. ja kasa senkun kasvaa ja välillä vien vaatteita UFF:n laatikkoon.
VastaaPoistaLasten myötä meillä vakiintui varsinkin lastenvaatteiden kierrätys ja kirpparitoiminta. Vaatiihan tuo jonkin verran viitseliäisyyttä, mutta on ehdottoman järkevää. Ja minäkin komppaan hyväntekeväisyyskeräyksille.
Poistaihan samaa mieltä olen
VastaaPoistaArvasin sinut hengenheimolaiseksi♥
PoistaTurhasta tavarasta koitan minäkin päästä eroon. Tuskailin asunnon olevan liian pieni ja kaappitilan riittämätön vaikka kyse on lähinnä siitä että sitä tavaraa on liikaa. Tavaraa jota ilmankin tulee toimeen. Ja kun nuukailee ja jättää turhat hankinnat ostamatta voi hankkia laadulla sen, mitä oikeasti tarvitsee.
VastaaPoistaVoi Minna, mietteesi taitavat olla aikas tuttuja meistä monellekin. Kannatan.
PoistaVähässä on paljon. Kaikki, mitä tarvitaan. elämä kasvaa isomman tuntuiseksi, kun tyytyy vähään. Aika hassua, mutta totta ja hyväätekevää.
VastaaPoistaSilti hurahdan joskus johonkin yltiöpäisesti. Sitten iskee katumus. Syksyllä ostin Calout. Ah, ihanuutta niistä tuli oitis kaverit kanssani, työkenkinä niillä kopsottelin. Ja sitten joulukuulla huomasin halunneeni niitä muutamat lisää, sillä rakastan kengissä samaa sävyä kuin vaatteissa, koruissa ja ja ja . No, olisihan sillä rahalla ollut tärkeämpiäkin kohteita. Mies lohdutti, että ovathan nuo moneksi vuodeksi kelpokengät...
Huoh.
Ihanat nuo sinun kuvasi! Ja sanasi! Ja ajatuksesi!♥
Voi sinä ihana siellä, voin oikein kuulla kopinan! Ja komppaan kyllä miestäsi, kelpokenkiin kannattaakin satsata.
PoistaKiitos sanoistasi, ilahdutit kuten aina:)
Kepeitä askelia, voi hyvin♥
Pareen tosiaan vaan, ettei jälkipolvien tarttisi aikanaan ainakaan krääsistä kinata;)
VastaaPoistaHyviä energioita sinnekin!