perjantai 18. marraskuuta 2011

mistä tunnet sä ystävän





Pimeiden marrasiltojen vastapainona
on päiviä hellinyt kuulas kirkkaus.
Askeleeni ovat kulkeneet merelle
viskaamaan murhemieltä tuulen teille.
Tähyämään uusiin suuntiin.
Onnea on, kun näissä hetkissä
rinnalla on taivaltanut rakas ystävä.
Kiitos, että olet.


Sinulle blogiystäväni, toivotan lempeää viikonloppua.
Valonpisaroita ja lämpöä pimeyteen.


5 kommenttia:

  1. Tuo laulu on niin ihana ja laulaja ikuinen ihanteeni♥♥♥
    Kiitos!

    Mukavaa viikonloppua!

    Ps. kurkkaa arvontaani:)

    VastaaPoista
  2. Näitä elämän myrskyjä on niin paljon tyynempi ottaa vastaan kun on tosiaan ystävä rinnalla. Iloitaan ystävyydestä.
    Nyt kutsuu sohvan syli.
    haleja,
    Anu

    VastaaPoista
  3. Meri on aina kaunis, 2 viikon päästä pääsen sitä ihailemaan, ei näy rantoja,ei majakoita.Hyvää lauantai päivää sinulle tuntematon ystävä.

    VastaaPoista
  4. Kaunis kuva merestä!

    Toivottavasti murheesi on mennyt tuulten mukana.♥

    VastaaPoista
  5. Hanne;
    Loiri on ainutlaatuinen.
    Toki piipahdan, mielelläni luonasi. Suloista pyhää.

    Anu;
    Juurikin näin. Lämmin ajatus luoksesi♥

    pepita;
    Meri kaikessaan♥
    Ollet lähdössä reissulle merimaisemiin, nautihan!
    Pyhän levollisuutta sinulle ystäväinen.

    Irmastiina;
    Tätähän elämä on, valoa ja varjoa. Kuten räsymaton raidatkin, välissä tummia, sitten taas niitä heleitä, kirkkaita, jotka oikein syttyvät tummien rinnalla...
    Meri on minun sielunmaisemaani, sen äärellä lepään ja voimistun.
    Lämmin hali luoksesi, voi hyvin sinäkin!

    VastaaPoista