keskiviikko 12. lokakuuta 2011

kasvukipuja




Yöpöydällä Olkinuoran Elä ihmeessä! Kirja naiselle.
Käyn iltaisin hyvää tekevää dialogia Hilkan kanssa.
Minä, keski-ikään kurottuva kulkija.

Kuopus kipuilee omaa kasvuaan.
Hämmentynein, kihelmöivin tunnoin.
Pohtii murhemielin, voiko yhä leikkiä.
Kun toiset eivät enää ala.
Tarvitsee turvaamista ja sanoittamista.
Hellyyttä ja vahvistusta.
Liikutun pienten siipiensä pyrähdyksistä.

Äitini, tuo urhea pieni nainen,
 pohti vastikään selviytymistään,
leskeyttä, surua ja luopumista.
Miten elämä ja kuolema kulkevat käsikkäin.
Huomautti hetkien ihmeistä.
Kehoitti taas kerran nauttimaan ja elämään vahvasti.
Äiti rakas, kiitos itsestäsi♥


5 kommenttia:

  1. Kauniit kuvat olet katseltavaksemme laittanut!

    Nykyisin lapsilta tuntuu tuo leikinaika lyhentyneen...surullista.

    Mukavaa loppuviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  2. Kannusta viipottamaan ja valloittamaan sateenkaarenpää leikkien ja hupsutellen♥ Muistan tuon ajan, kun teinityttöseni alkoi kasvaa ulos lapsen leikkikenfistään, kun vielä salaa muilta nautti nukkien kanssa! Pieni tyttönen ammentaa elämäänsä leikkien , täysillä. Isoveli ei ole leikin maailmaa koskaan oikein löytänytkään, potkii, pomppii, hyppää, lennättää, vasaroi ja keksii:) toivottavasti vielä pitkään.

    LAinaa vain. JA pienten hetkien hippuja. Niihin tarttuen ja niistä nauttien....viisas ja ihana äiti sinulla! Omani kanssa toisinaan kipuilen. No, se on toinen juttu ja kipeän kasvamisen kohta.

    Kaislakuva puhuu: heikkona, hentona tuulessa taipuen, mutta kestäen. Niin se menee.

    Luoksesi lämmin syksynhymy. Vahvistavaa tuulahdusta ja tiukka halaus♥

    VastaaPoista
  3. Irmastiina;
    Niinpä, tämä media-aikahan käyttää suorastaan hyväksi lapsuutta. Kritisoin kovasti, millaisia arvoja kaiken maailman channelit tyrkyttävätkään jälkikasvullemme. Tuntuu, että tänä päivänä lapsia ja nuoria tulee suojata paljon, paljon enemmän kuin ennen.
    Ja leikki, se on lapsen työtä, mikä tukee koko kehitystä. On todella huolestuttavaa, jos kymmenvuotiaat eivät enää halua tai koe voivansa leikkiä.

    Mukavaa loppuviikkoa sinulle ihanainen!


    tinttarus;
    Kiitos sanoistasi ihana!

    Meidän kumpaisellekin tyttöselle leikin maailma ollut valtaisan tärkeä. Esikoinen teki myös aikanaan surutyötä lapsuusleikeistä luopumiseen vaan sai luontevan siirtymäajan, kun puuhasteli vielä pikkusisaren leikkien keralla. Kuopukselle, viitosluokkalaisellemme, leikit yhä tosi tärkeitä ja surrut lujaa, kun luokallaan ollut jo pitkään vallalla leikkien alasajo. Leikkii antaumuksella kotosalla ja serkkutyttösten kanssa riemu ylimmillään, mutta kokenut paineisena, kun koulukavereista ei enää saa leikkikaveria. Syvällisenä ja pohtivana työstää tätäkin asiaa syvien tuntojen kautta. Onneksi on keijujen sukua ja valloittaa sateenkaarenpäitä yhäkin tuon tuosta:)

    Äitini on kyllä oikea mamma, sydämellinen ja valloittava persoona. Meillä on hyvin rakastava ja vahva suhde. Arvelen kuitenkin, että jokaisella on työstettävä omat kipukohtansa suhteessa omiin vanhempiinsa. Niin minullakin.

    Lennätän luoksesi lämpöisiä ajatuksia ja ison, pehmeän halauksen. Voimaa ja ilon pisaroita näihin syksyn hetkiin♥

    VastaaPoista
  4. pitkästä aikaa viivähdin tekstiesi luona.. Kauniita, hyviä kirjoituksia. Elähdyttävää viikonloppua kaikenlaisiin kipuiluihin!

    VastaaPoista
  5. Eerika;
    Kiva, kun käväisit ja pidit!
    Elämä säteilee ja tuntuu väkevästi:)
    Kaikkea hyvää sinullekin, voi hyvin!

    VastaaPoista