keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

nousen vaikka putoan




Olen kerinyt surunauhaa.
Hellyydellä, muistellen.
Kyynelinä, kaipuuna.
Ja minä nousen vaikka putoan.


Arki solisee, tässä ja nyt.
Kuin kevätpuro.
Olen siitä onnellinen.


 Ja päivä, se on kaunis.



             
Kirjoittanut klo

8 kommenttia:

  1. Hannah27 huhtikuuta, 2011 19:32

    Marie Elisabeth's rum;
    Olet lämpöisesti tervetullut lehmuskujan lukijaksi♥

    VastaaPoista
  2. Hanne Valkoinenleinikki-blogi27 huhtikuuta, 2011 20:53

    Jaksamista ja kaikkea hyvää elämääsi♥
    -Hanne-

    VastaaPoista
  3. tinttarus27 huhtikuuta, 2011 20:55

    Kun arjessa solisee kauneus, on ehkä kaipuu helpompi kestää. Hiljalleen tulee aika, jolloin kaipaus muotoutuu muistojen hyvyydeksi.
    Minut sai hymyilemään hellästi alin kuvasi. Samanmoinen napsahti tänään kamerani muistiin pihapiirin silmuja ihastellessani:)
    Onnenhippuja luoksesi lisää♥

    VastaaPoista
  4. Hannah27 huhtikuuta, 2011 23:01

    Hanne;
    Kiitos kultainen. Jaksan kyllä, nyt vain surun aallokkossa syvemmin, joten mieli herkillä.
    Kauniita kevätpäiviä!

    tinttarus;
    Kiitos ihanainen sanoistasi! Tiedän kokemuksesta, jotta ajan kanssa suru tulee helpottamaan. Sekin antaa voimia. Näissä ihanissa kevätpäivissä virtaa myös lämpöistä lohtua ja elämäniloa! Halauksin♥

    VastaaPoista
  5. Sini 28 huhtikuuta, 2011 08:24

    Kyllä vain, päivä se on kaunis! Ja arki rutiineissaan onnellista. Voi hyvin! ♥

    VastaaPoista
  6. Pilviharso28 huhtikuuta, 2011 11:53

    Voi vajota, surra ja olla - kun tietää, että sieltä pääsee myös palaamaan. Lämpimiä ajatuksia sinulle.

    VastaaPoista
  7. Hannah28 huhtikuuta, 2011 20:18

    Sini;
    Samoin sinä! Lämmin halaus♥

    Pilviharso;
    Juurikin niin ystäväinen.
    Kevään iloa ja valoa päiviisi♥

    VastaaPoista
  8. Hannah29 huhtikuuta, 2011 22:43

    Suvenkeiju;
    Kiva, kun löysit tänne! Olet lämpimästi tervetullut lehmuskujan lukijaksi♥
    Leppoisan perjantai-illan toivotuksin, Hannah

    VastaaPoista