Monissa blogeissa on haastettu kertomaan seitsemän asiaa itsestä. Tartuinpa haasteeseen:
Ihmisyys ja inhimillisyys ovat minulle hyvin tärkeitä arvoja.
Työvälineenäni on oma persoona. Sydän ja syli. Hoiva, huolenpito ja rajat.
Tuki ja ohjaus. Kumppanuus.
Herkkyys on voimavarani. Se on sekä koetellut että lujittanut minua.
Työ on jättänyt minuun lähtemättömän jälkensä. Nöyryyden.
Ja tietyn vakavuuden, joskus taakaksi asti.
Merituulen tuoksu, laineiden liplatus, kaislikon suhina, laituriaamut,
sorsapoikueet, purjehdus, nuotion loimu, saunan lämmitys ja uimareissut
ovat sydänmuistoissa saariston lapsuuskesistä.
Luonto on tullut minulle iän myötä yhä rakkaammaksi.
Elämä on opettanut, että onni löytyy pienistä hetkistä.
Kiitos!
VastaaPoistaJuutuin tuohon kauniiseen kukkakuvaan ja ajatukseen herkkyydestä voimavarana ja joskus voiman viejänä. Olen itse samanlainen tämän suhteen. Aikojen saatossa olen oppinut huomaamaan, että herkkyys, säröillemenokin ovat vahvistavia loppujen lopuksi. Jos emme kokisi , että välillä sieluun sattuu särkymisen kynnykselle saakka, olisimme paljon kovempia. Paljaita ja kylmiä. Herkkyys hioo meistä esiin sydämen timantin säihkeen!
JA tuo viimeinen: niin totta! Pienenpienistä löytyy suurensuuruus!
Aurinkoisisa ajatuksia viikonloppuusi!
tinttarus;
VastaaPoistaAivan! Ihanaista viikonloppua sinullekin tinttarus♥
Jotenkin tunnut niin samanhenkiseltä. Ajattelin näin jo aiemmin, kun lueskelin blogiasi:)Itse olen sosiaalialalla töissä:)
VastaaPoistaMarge;
VastaaPoistaSamoja fiiliksiä!
Ammattialatkin lähekkäin, haastavassa ihmissuhdetyössä kumpainenkin:)