sunnuntai 21. marraskuuta 2010

me ollaan olkapäitä




Tommi Kaleniuksen kauniin biisin sanoin:

Me ollaan parkkiruutuja, jotka riviin maalattiin.
Vastaantulevien valoja, jotka pitkiin vaihdettiin.
Aamuöisiä katuja sateisen laitakaupungin.
Me ollaan neljän ruuhkassa hiljaisia katseita.
Me ollaan.

Me ollaan päiväkoteja, pienten lasten naurua.
Me ollaan sankareita nyt ja kohta unohdettuja.
Me ollaan vuokrarästejä, ylitöitä vuorolistoja.
Me ollaan puiston penkillä, vanhus toisen vierellä.
Me ollaan.

Me ollaan olkapäitä löytyneitä, sanoja ja kyyneleitä
pihan poikki juoksee valo hiljaa.
Ollaan seppeleitä, joita viimeisille päähän lasketaan.

Me ollaan sydänääniä, ääriviivoja ruudulla.
Me ollaan keskenmenoja, äitienpäiväruusuja.
Me ollaan aseiden piippuja, viattomia uhreja.
Me ollaan sairasvuoteilla, viimeisiä minuutteja.
Me ollaan.

Me ollaan olkapäitä....




Päivissä suruhuntu ja kyyneleitä. Isä hiipumassa.
Murheen keskellä ilo antaa voimia, pienenäkin.Tuki toisissamme.
Kiitosmieltä eletystä. Rakkaudesta. Hänestä.
Arki auttaa, vie eteenpäin.

Sydänlämpöinen halaus olkapäistänne.

                       

3 kommenttia:

  1. Oih, voimia täältä myös lähetän!
    Viisaasti sanot: arki auttaa ja vie eteenpäin. Lapsissa sen erityisesti huomaa, sen arjen soljumisen murheenkin keskellä ja se lohduttaa.

    VastaaPoista
  2. Pinja;
    Voimahalaus sinnekin♥

    Omenaminttu;
    Lämpöinen kiitos! Lempein ajatuksin, valoa päiviisi♥

    VastaaPoista