talviaikaan

Töistä riepuna, syvistä vesistä viikonlopun viettoon.

Vastassa oma pesue. Kotipesänen.

Onneni!

Huushollissa hommaa ja tehtävää. Väsymyksen laineita tyynnytellen, huilaten. 

Virkistävää kaupunkihumputtelua esikoisen, ihanaisen kanssa.

Naurua, löpinöitä, löytöjäkin. 

Lauantaiehtoolla Singstar-tähtien kanssa ilottelua.

Äiti-ihminenkin innostui, täysin palkein. 

Mies kaappasi kainaloon, monesti.

Koiraturrin kanssa kujeilua, happea.

Pyykkiä, pyöräilyä.

Herkuttelua kotiliedellä.

Kuopus, tuo sähikäinen, syttyi palavasti joulun odotukseen.

Keittiössä kiertävä taidenäyttely. 

Äkkilähtöjä, huolta, hoidettavaa.

Hän tunnistaa yhä, jotenkin, vielä,

mutta Häntä ei enää ole.

Sydän pakahtuu tyhjään katseeseen.

Elämää ilman aikaa, muistoja, kohtaamisia.

Ja minä kerään voimia, rohkeutta.

Näihin hetkiin, huomiseen.

Palattuani mies sipaisee vakavana poskeani. Ok?

Esikoinen katsoo suoraan silmiin, halaa ohimennessään hellästi.

Kuopuksen iltapeittelyillä pitkä tovi sylityksin.

Jaksetaanhan, tuli mitä tuli.

Yhdessä.

Marraskuuta.

Huolenpitoa ystäväiset♥