Pidin päätökseni arjen vauhtiviikkojen pimeimpinä hetkinä,
että tunnelmoisin ajan kanssa jouluun kulkemista.
Niin teinkin, ja sain ihanaa komppausapua jälkikasvulta,
sillä meillä soi joululaulut tiuhaan jo marrasaikaan.
Moniin jouluihimme on liittynyt murhetta ja surua,
joten tältä joululta toivoin ennen kaikkea iloa, rauhaa ja lempeyttä.
Tätä joulumme on myös ollut - on nautittu kiireettömistä pyjamapäivistä,
herkuteltu, pelailtu, leffailtu ja ulkoiltu oman perheen kesken.
Tämä poikkeusajan koronajoulu oli hiljaisuudessaan meille
tavanomainen ja hartaasti toivottu.
Tänä iltana, uudenvuodenaattona hyvästellessämme päätökseen kiertyvää vuottamme
mietin kuluneita kuukausia varsin kirjavin tunnoin.
Päällimmäiseksi nousee kiitollisuus siitä, että olemme selvinneet,
meillä on toisemme ja kaikki se rakkaus, mikä kannattelee, tukee ja luo toivoa.
Se on arvokkainta.
Kiitos sinulle ystävä, joka olet vieraillut yhä täällä vaikka postaustahtini onkin hiljentynyt.
Syksyn aikana havahduin siihen, että blogitaivaltani on
kertynyt jo kymmenen vuoden ajalta.
Niin monet hetket on tullut tänne taltioitua ja vaikka matkan varrella
olenkin joskus kyseenalaistanut jatkamista, enpä ole hennonnut tyystin lopetella.
Aika näyttää, miten pitkälle lehmuskujan polku vielä kulkee.
Toivon sydämestäni meille kaikille terveyttä
ja valoisaa uutta vuotta 2021♥
