kesän viimeinen henkäys

Elokuun pimeinä iltoina

puiden suhinassa

kesän viimeinen henkäys,

haikean suloinen

ja syksyyn katoava.

- Kuiskaus menneestä kesästä

- Maria Ahlstedt

elokuun askelissa

Näihin viikkoihin on mahtunut valtavasti kaikkea.

Arkiruotu on maadoittanut jo tukevasti ruotuunsa.

Työsaralla virtaa kuitenkin innostus ja mielekkyys, mikä antaa hyvää virettä.

Omasta jaksamisesta on tosin pidettävä hyvää huolta, muutoin uupuu.

Kotopesäsen kulkijoilla on myös monenkirjavia mietteitä,

elämä puhuttelee ja saa tutkailemaan syksyn karttoja sekä tekemään suunnitelmia.

Elokuu tuoksuaa, pursuaa sadonkorjuun runsautta 

ja maalaa maailmaa murretuksi.

Väsymyksen vastavoimana on kuljettu metsäpoluilla ja merenrannoilla.

On saatu sateita, suloisia sametti-iltoja ja pehmeän sinisen hämäriä hetkiä.

Jokin selittämätön haikeus tämän kauneuden keskellä kuitenkin 

leijaa kuten aina näihin aikoihin.

Kesä jättää hyvästejään.