vilkutan lähtijälle

Helmikuun yllä lepäsi arvaamaton huntu, mikä loi synkät sävynsä hetkiin ja viikkoihin.

Ja minä kun maalasin etukäteen tammikuun tahmeaksi.

Enpä arvannut helmiäistä haastavammaksi.

Vaan kaikella on puolensa, varjoillakin valonsa

ja noita valonpisaroita olen yrittänyt löytää ja pyydystää pimeänkin askelista.

Asenne auttaa, luo levollisuutta ja luottamusta,

ja niin vain elämä soljuu eteenpäin, me mukana.

On huojentavaa vilkuttaa helmikuu lähdölle ja suunnata katse syntyvälle keväälle.

Kartalta löytyy jo kiitettävästi uusia kujeita ja suunnitelmia.

Iloa ja valoa!

talvisia taisteluja

Helmikuu on kieppunut melkoista kärrynpyörää kelien suhteen, samoin maailmani. 

Talvi on näyttänyt mahtiaan paukkupakkasineen ja pyryineen,

lumentulo ei tuntunut yhdessä vaiheessa loppuvan lainkaan,

kunnes tulikin täyskäännös sulineen ja vesikeleineen.

Ja jälleen ollaan kylmenevän talvisään puolella.

Meikäläisen keuhkot eivät pidä lainkaan pakkasista ja viimasta

ja siinäpä onkin ollut taistelua enkä sairasteluilta olekaan välttynyt.

Astma on prakannut pahemmin ja lisäkiusaa ovat tuoneet flunssapöpöt. 

Mielenmaailmaa ovat taasen keikutelleet viime viikkojen 

julkimoiden yllättävät kuolemantapaukset.

Nämä suru-uutiset ovat saaneet pohtimaan jälleen elämän arvaamattomuutta

kaiken väkevyyden keskellä ja nostattaneet tuntoihin myös syksyisen menetyksemme

yhäkin keskeneräisine surupolkuineen sekä oman vakavan sairastumiskriisini.

Elämästä tulee todellakin nauttia ja olla kiitollinen jokikinen päivä.

Vaikka bloggaustahtini onkin hiipunut, en ole aikeissa lopetella.

Kaikella on toki aikansa, mutta toivon tämän talvisen suvannon jälkeen 

bloggaamiseni jälleen kevään myötä virkistyvän.

Voi hyvin ystäväni♥