kesäkuun helmoistakin

.. on päästettävä irti.

Tähän kuuhun on mahtunut monia hyvää tekeviä asioita ja kohtaamisia.

Viime päivistä on punoutunut aivan erityisiä muistoja sydämensäilöön.

Huoliverkosta löytyy kyllä saalista, mutta oloni on

silti valoisan levollinen.

Huomaan myös pirskahtelua, sen täytyy tarkoittaa 

vain hyvää:)

taivas ja meri kaikki samaa on

Maailma on kauniimpi kuin ikinä uskoin
täältä rannalta ymmärrän sen
jokainen aalto voimaa ja vimmaa
jokainen askel kuin ensimmäinen
katselen kauas kunnes silmiin sattuu
taivas ja meri kaikki samaa on
jos en tietäisi sun olevan siellä
kulkisin kuin koditon
tuulet tyyntyy
maailmat kääntyy

Meil on molemmilla revitty taivas
revitty taivas
jost ei ehjää saa
silvotut sydämet ja kolhittu rakkaus
me ansaitaan parempaa
ansaitaan parempaa..

- Mikko Kuustonen; Revitty taivas

juhannusta

Saimme tähän juhannusaattoon kesän rankimmat sateet, 

taivas on repeillyt pitkin päivää rankkakuuroihin

ja myrskyinen tuuli pyörittänyt puutarhaa uuteen uskoon.

Ympäriltä löytyy kuitenkin hymynhelmeilyä ja leppeitä fiiliksiä.

Täällä on koko pesue koolla, ja se jos mikä on onnea.

On jaettu tuntoja päivän tähtien kanssa,

kurkattu 55 vuoden taa vanhimman polven hääpäivään,

onniteltu tästä hetkestä ja elämästä,

rauhoitettu ilta omalle ololle.

Ohjelmasta löytyy mm.
hyvää ruokaa ja herkkuja, 

futiksen mm-kisoja, leffailua, saunomista.

Suloista mittumaaria ystävät!

harmauden kauneus

Harmauden hetkissäkin on lumonsa. 

hehkua ja lempeyttä

Näihin päiviin on kiertynyt tuntojen vyyhti.
Maadoittumista ja ystävän ikävää,
kesän hehkua, onnenpisaroita,

kysymysmerkkisiä sanoja,

myötätuntoa,

hiekkaisia varpaita,
innostusta,
lujaa tahtoa,

luonnon kauneimpia taidenäyttelyjä,

intuitiota,

yöllisiä sirkutuksia,
mielipahaa,

aamukajon hauraita alkuja,

paahteisia pisamia,

hattarapilvisiä toiveita,

lempeyttä.

pääomaa

Viime päivinä on pitänyt päästä hengittelemään merta ja maisemia.

On helpottanut kummasti.

Vaikka elämä repiikin nyt vaihteeksi lujemmin

koetan muistaa, että minullahan on kaikki tämä

silmissäni, sylissäni, sydämelläni.

Tällä pääomalla ei ole hintalappua, 

se on koettavissa tässä ja nyt.

olla pelkäämättä ja onnellinen

Tutkailin tässä päivänä menneenä vanhoja vuosikalentereitani

tarkistaakseni erästä unhoon jäänyttä tärkeää merkkipäivää. 

Miten tuollaisesta hetkestä voikaan sukeltaa muistojen aikamatkalle.

Löytää itsensä ykskaks vuosien takaisista tunnelmista ja vaiheista.

Ihmetellä arkista rumbaa, aikatauluja, kaikkia niitä kalenterin sivuilta

lehahtavia purkauksia, puserruksia, kipua, kyyneliä, ilonpisaroita, räiskettä,

elämän paloa, päättymistä, toisenlaisia alkuja.

Vuosien 2010-11 kalenterit mursivat padot.
Se oli aikaa, jolloin isän menetys oli niin tuore,
että suru ja huojennus veistivät minuun viiltojaan vuoron perään.
Se oli aikaa, jolloin luopumisen tuskan yllä lepäsi rakkaus suojaavin siivin
vakuuttaen kivun olevan ohi ja isän ikilevossa.
Se oli aikaa, jolloin sain sanoa,
että vuosien päivystys oli päättynyt.
Se oli aikaa, jolloin valon oli tuikittava aina haudalla
ja askelten kulkua oli siivittävä kyynelin kostutettu polku.
Se oli aikaa, kun tsunami lähestyi ja pyyhki yli.
Vyöry, mikä kumpusi loputtomasta venymisestä,
voimien pingottamisesta,
kivun ja surun säilömisestä.
Se oli aikaa, kun saimme voimaa toisistamme, rakkaudesta
ja saatoimme luottaa, että kaikesta,
 kaikesta huolimatta
selviämme.

Vanhemmasta, vuoden 2008 kalenterista löysin talteen kirjoittamani
koskettavan ajatuksen elokuvasta Evening:

Yritä olla onnellinen.

Yritä olla pelkäämättä koko ajan. 
Koska virheitä ei ole olemassakaan.
Sitä hermoilee ja laulaa silti.

Nämä sanat kulkevat mun sydämensuojassa,
matkaeväänä tänäänkin.