pääsiäinen lennättää kevättä

Ai että, miten ihania aurinkohetkiä viime päiviin onkaan mahtunut!

Pääsiäinen on lennättänyt luoksemme aimo annoksen kevättä.

Paisteesta otettiin tänään ilo irti merenjäällä.

Meno jatkuu pyhinä leppostellen ja nauttien,

rakkaita tavaten. 

Rauhaisaa, hellänhyvää pääsiäistä♥

liikutusta ja juhlahumua

Tiedäthän tunteen, kun myllerrysten jälkeen alkaa seestyä.

Ykskaks olkapäät ottavatkin ryhtiä kuormien alta,

askel on kepeämpi, vakaampi ja varmempi,

hengität rennommin, koko keholla.
Tämän siivittämänä olen läikkynyt kantavista kohtaamisista, 

löytämästäni uudesta ystävästä,

puskenut pontevasti vastatuulta päin.

Kaiken ilona olen muistanut kuopuksen vuosia, varttumistaan, 

siskosten lujaa liittoa, kasvamisen iloja ja suruja, elämän liitoa.

Olemme juhlineet kevään säihkysilmäämme,

 herkkää, taiteellista 18-vuotiastamme.

Vielä kerran rakas muru,

sylin täys onnea♥

flunssaa ja kevätkaihoa

Flunssan kourissa kärvistelevä ei jaksa innostua nyt oikein mistään.

Kartalla olisi painavien päätösten tekemistä,

mutta ajatukset eivät lähde lentoon vaan kieppuvat voimattomina

vailla vauhtia ja  näköaloja. 

Miten minusta muuten tuntuu, että monena aiempana maaliskuuna

on näihin  aikoihin oltu jo paljon keväisemmässä moodissa.

Nyt kuljetaan jäljessä, luonto on vielä kovin talvinen 

lumivaippoineen ja pakkasineen.

Huomaan turhautumiseni, kevätkaihoa puskee ja lujaa.

Mutta eipä auta, katsetta vain kukkijoihin ja ja päivän pidentymiseen.

Sieltä se kevät keikkuen tulevi!

muukalaisten mailla

Kävin muukalaisten mailla,

katsoin kaikkea toisin silmin.

Kohtasin väsyneet kasvot, haukotukset,

paatoksen keskeltä pilkottavan poissaolon.

Hiukan säälitti kuormien kantajaa,

enemmän kuitenkin ärsytti.

Sädekehää ei löydy keneltäkään,
eikä kukaan kiittele enää eilistä uhrautujaa.
Ammatillisuus tuntee rajat.

Valta tuo taas vastuun,

siksipä se onkin niin vaativa yhtälö.

Pahimmillaan valta kuitenkin vie, liehakoi,
muuttuu nurjaksi vallankäytöksi.

Tempoilen vedenjakajilla.
Mietin, mitä jättää taakse,
mihin en tahtoisi palata,
mille taas kipunoi
palo alkaa.

netissä ja kukkamaailmoissa

On tämä netti vaan melkoinen,

sfäärit ja maailmat vaihtuvat yhdellä klikkauksella.

Olen kerryttänyt koneelleni miltei kilometrin mitan kirjanmerkkejä,

joita olen viime päivinä ajankulukseni pakkasen paossa perkannut ja päivittänyt.

Sukelletaanpa yhdelle kiertomatkalleni:

Aluksi löydän itseni herkullisen bataattikeittoreseptin ääreltä, 

suupielet pyyhittyäni käväisen Helsingin yliopistolla,

ihailen tovin Kirsi Neuvosen upeita taidekortteja,

seuraavaksi samoankin jo karttaa ja muistoja Croxley Greenistä,

Hertfordshiren kreivikunnasta,

uppoudun hetkeksi neuropsykiatriseen valmennukseen,

komppaan Maaret Kalliota sekä Vastaisku ankeudelle Jennyn toivotuksia.

Sitten solahdan Konsta Punkan huikeisiin kuvaotoksiin

ja uppoudun toviksi painavaan lastensuojelun artikkeliin,

tankkaan hetkisen Autuutta aivoille,

käyn tervehtimässä Jani Toivolaa,

nautin Samuli Edelmannin ja Jukka Perkon herkästä tulkinnasta,

kurkistan Kognitiivisen psykoterapian yhdistykseen,

syön silmilläni Sikke Sumarin herkkuja

ja jään miettimään museokortin hankkimista.

Seuraavaksi äimistelen Oona Kivelän akrobaattista taituruutta,

syvennyn Kalevan puhuttelevaan artikkeliin lapsiasiavaltuutettu Teemu Kurttilan

hälyttävästä kannanotosta, miten lasten ja nuorten hyvinvointi on meillä

Suomessa jätetty korjaavien palvelujen varaan eikä 

ennaltaehkäisevää tukea ole saatavilla tarpeeksi

ja miten varsinkin nuorisopsykiatrisen erikoissairaanhoidon tarve

on kasvanut viime vuosina rajusti.

Hetken hengittelyn perään löydänkin yllättäen erään collegan instan lukuisine
selfieineen - vaan kun ei ole juttuni lainkaan livahdan pois

ja pyrähdän tuulettumaan Ateneumin kauniille sivuille.
Loppukevennykseksi vilkaisen vielä 

sydämet sulattavaa, suloista Tanhupalloa. 

Kyllähän tuommoiset sinkoilut saavat päänupin
kierroksille ja väsähtämään.

Virkistys tapahtui sitten kukkakauppaan suunnatessa
ja kaiken sen vehreyttä versovan kukkataivaan keskelle oli suloista
vähän unohtuakin.

Pesäseen palasimme useamman puketin kanssa.
Leinikkiä ja orkideaa olohuoneeseen kiikuttaessa hymysin,
että hei vaan helmikuu ja tervetullos maalis.

Viis pakkasista, tästä alkaa kevät!