hetkessä kaikki onkin toisin

Jouduin ykskaks sellaiseen sumuun ja tuntemattomalle ulapalle, 

mikä olisi voinut viedä rajan taa. 

Kroppa koittaa pikkuhiljaa toipua ja mieli työstää tapahtunutta.

Päivystystä, sydänvalvontaa, osastoelämää.

Miten hetkessä kaikki voikaan olla toisin.

Tulen muistamaan kiitollisuudella niitä kristallisia kohtaamisia,

joiden varassa minua kannateltiin ja turvattiin.

Olo on kovin pieni ja nöyrä.
Lähimpien rakkaus ja huolenpito on liikuttanut ja lohduttanut syvästi.

Väsyn ja sokin keskellä on virranneet kyynelpurot.

Tahdon uskoa niiden muovaavan nyt uutta uomaansa,

uusia polkuja tulevaan.

kaihon kaikuja

Hätistän huolia mielestäni, 

en anna niiden tehdä pesäänsä minuun.

Terapoin ja tunnelmoin leipomalla. 

Lennätän siskoselle valoa ja voimahalauksia.

Toivon blogiystävän ilahtuvan kirjeestä.

Kuiskaan kaipaavat terveiset kahvipaahtimon kulmille. 

Muistutan itseäni ikävän merkityksestä,

kertoohan se tärkeimmästä,

rakkaudesta.

Oi tätä syyskaihoa. 

sumuaamun pehmeyttä

Suuntasin aamuisen labrareissun jälkeen hetkeksi merenrantaan.

Kanttiset ajatukset pehmenivät hiljalleen hengitellessäni

sumuun kietoutunutta levollista maisemaa.

Imin itseeni tuota suloista tyyneyttä ja rauhaa. 

Koululaisryhmän innostuneet hihkaisut melontaelämyksestä

nostattivat hymyä.

Lähtihän se tämäkin päivä taittumaan valoon. 

meren sylissä, luonnon hoivassa

Kun sydän kaipaa merta, kannattaa kutsuun vastata ja lähteä.

Huomaat palaavasi uusin oloin, 

meren makoisa suola ja puna poskilla,
hymy huulilla, sydän keventyneenä.

Johonkin horisonttiin ne murheetkin vain haihtuvat, 

kun saa hengitellä itsensä apposen auki,
oivaltaa lohdullisen pienuutensa,
keinua luonnon huikeassa hoivassa.

 Onnenpisaroita tässä ja nyt!

keskiaikaista menoa

Käväistiin viikonloppuna keskiaikaisessa tunnelmassa.

Tapahtumasta on tullut kaupungissamme jo syksyinen traditio ritariturnajaisineen

ja sääkin hellitteli hyväntuulista väkeä.