joutilasta sadetta

Ihanan joutilas sadepäivä.

Harmaus ei haittaa, nautitaan päikkäreistä, kuunnellaan sadetta, unhotutaan.

Ikävöin Vallilaa ja valmistujaisten laittajia.

Mietin maailmoja, vaille jäämistä, vinoon varttumista, hoivaa, hyväksyntää.

 Muistan liikutuksella pieniä toipuneita taimia, 

jotka löytyvät aina sydämestäni.

Kipunoin kirjoittamista, sanojen varjoja, mustetsunamia. 

Kaiken vyöryä, kun aika on.

Ehkei tule enää odottaa.

Ehkä on aika. 

lämmöllä muistaen

Ellemme varmuudella tiedä,

kuinka tulee käymään,

olettakaamme,

että kaikki käy hyvin.

- Mauno Koivisto

kietoudutaan kevääseen

Voimantuojana vihdoinkin esiin puskeva heleä vehreys.

Niin kuin noita silmuja on hartaasti tutkailtu ja nyt sieltä 

kurkkii elämä!

Hurmaannun joka kevät vanhojen puutarhojemme kukkivista skillamatoista.

Tästä tulleekin toipilaskesä.

Kivunkantaja yrittää löytää varjostakin valoa taittavaa.

Äitienpäivänä keikautimme kalenterit ylösalaisin ja nautimme

iltaan taittuvaa brunssia. 

Tivolin saapuminen,

voiko varmempaa merkkiä lähestyvästä kesästä ollakaan!

On tarvittu myös lettuhetkiä.

Jotakin merkillistä taikaa niissä kyllä on. 

Elo tuntuu kummasti kepeämmältä tuoksuavan lettupannun äärellä;)

Hän hurmaa sydämet ja tietää tuon tasan tarkkaan itsekin.

Uskollinen, rakas lenkkikamuni ja hoivapatterini.

Olen poiminut pastelleja kartalleni.

 Levännyt iltojen kajossa.

Tuoksutellut merituulta.

Vilkuttanut Tovelle pöydälläni, 

ja monelle muulle.

Antanut puutarhan kutsua teelle.

Nyt kietoudun väreihin ja hengittelen hetken kerrallaan.

katoavaa

Yksi maamme isistä on poissa. 

Eilinen tieto kosketti ja toi liki myös oman isäni menetyksen

ja sairastamisensa raaastavan polun. 

Elämä on katoavaa.

Kuitenkin kumpikin vaatimaton, viisas mestari jätti jälkeensä

 valtaisan monimerkityksellisen ja rakkaan jäljen.

Mielen päällä on keikkunut heittäytyminen ja irtiotot.

Ettei itse mitätöisi ja tekisi tyhjäksi unelmiaan 

vaan olisi riittävän rohkea pitämään haaveidensa helmoista kiinni.

Puhaltaisi niihin henkeä ja puhureista huolimatta

lentäisi mukana. 

Kivunsietoni on joutunut koetukselle, ehkä jääräpäisyytenikin.

Pesäsessä raikaa Hamilton, taiteenteko ja Lontoon estradit.
Nuoruus palaa ja koen itseni hetkittäin vanhaksi,
tosin vain ripauksen verran;)
Kesätyöläisen arki hehkuu työteliäänä tänne periferiaan ja
ikävä kiertää usein sydänalaa.
Rakkaan askeleet taas venyvät valittamatta ylitöihinkin,

voin vain ihailla asennettaan ja helliä uurastajaa.

Huomiselle kukkataivaita,
muistetaan äitejämme.

toukokuun tuulissa

Hetkeksi tulvahtanut lämpöaalto, poskia pisamoinut paiste,

lokki-Joonatanit, leskenlehtiauringot, toukokuinen sini,

tuulen lupaus lähestyvästä suvesta 

ovat hellineet herkille kiertynyttä mieltä.

Viime aikoina on ollut erityisen vaikeaa sietää kränkkäjalkaa, 

kipua, katupölyä, kateudensilmuja,
piittaamattomuutta, selkärangattomuutta,
valheellisuutta, vähättelyä, oman edun tavoittelua.

Sisupussia turhauttaa ja väsyttää.

Onneksi vierellä on olkapäitä.