vuodenkiertomme

Sain taannoin ihanaiselta Anskulta  kauniista Tuulta ja Tyrskyjä -blogistaan 

vuodenaikahaasteen, jossa tuli valita kuva jokaisesta vuodenajastamme.

Kevätkuvaan poimin uljaat, upeat joutsenet,

joiden paluun koen vahvana ja riemullisena kevään merkkinä. 

Kesä ja kukkaset, erottamattoman ihana yhdistelmä.

Kesä on vehreyttä, vapautta, valoa, merta♥

Syksynlapsen ominta aikaa. 

Jotakin perin levollisen kaunista ja syvää rauhaa syksyssämme on, mitä rakastan.

Talvessakin on lumonsa. 

Joulu edustaa meikäläiselle valontuojaa pimeyteen, 

mutta iloitsen kunhan pääsemme tammikuulle,

valonkasvuun ja päivien pidentymiseen pakkaspäivineen..

Haasteen voisi jakaa eteenpäin, mutta jätän sen tällä kertaa.

Nappaa haaste matkaasi, jos kiinnostuit.

Kiitos sinulle Ansku,  tämä oli kiva toteuttaa.

Kenties poimin samalla idealla vielä muitakin kuviani.

*****

Kiitos ihanat tästä vuodesta.

Lempeänsuloista vuoden viimeistä.

Onnenhelinää ja kaikkea kantavaa uuteen vuoteen 2017!

viivähdys joulussa

 Kaikesta loppuhösästä, väsystä ja kiukkumarmatuksista

huolimatta aatoksi aukeni rauha.

Hetken voi leijata täällä vielä joulun tunnelmissa,

sitten tahtoo kurkata jo etipäin.

Vuorokaudet keikahtivat jälkikasvulla tykkänään nurinniskoin,

öisin yläkerta on raikannut pelimaailmaa, Bowieta ja psykedeelisiä tanssikuvioita,

aamupäivät ovat olleet taianomaisen hiljaisia.

Rakkaan kanssa linnoittauduttiin soffalle ja katsottiin maratonina 

Modusta ja muutamaa muuta sarjaa.

Välillä torkuttiin ja kelailtiin takaisin unen alle jääneitä kohtia...

Kylkiäisenä herkuteltiin kunnioitettava pläjäys jouluherkkuja, limppua graafilohella

ja muilla höysteillä, suklaita ja Fazerin parhaita.

Tavattiin rakkaita ja tultiin yllätetyiksi pahanpäiväisesti vielä kymmenien johdosta.

Huomiointi liikutti puroiksi ja tuntui täysin ylenpalttiselta. 

Kiitos ihanat, lahja tulee löytämään varmasti kohteensa!

Ja ettei joulun lomailu aivan auvoista olisi on maallinen elo tarjonnut myös

pirullista särkyä migreenin ja niskajumin muodossa,

flunssaoloa ja ylen määrin närästystä.

Hah, sitä saa mitä tilaa. Tästä ei voi kuin nousta ja käydä;)

joulu jo aivan nurkan takana

Olen poiminut joulun tunnelmaa helmoihini ja mieleeni.

Välillä tuntui jo, ettei työrepun taakalta jaksa syttyä lainkaan juhlaan,

mutta päätin pyhästi ja raudanlujasti kantaa kerrallaan vain päivän kuormaa. 

Ilonpisaroina pesäsessä helisee jo erään erityisen rakkaan 

kotiinpalaajan nauru ja sädehtivät silmät. 

Maisema on lumivalkea ja keittiössä leijaa pipareiden tuoksu.

Taika tulee lopulta pienestä, 

luonnon kauneudesta, musisoinnin lumosta ja rauhoittumisesta. 

Toivon sinulle suloista joulunalusaikaa ja lempeää laskeutumista joulun viettoon. 

tuhat kilometriä

Joskus on parasta vain lähteä ja vaihtaa maisemaa.

Varsinkin, kun perillä odottaa rakas ihminen.

Pääkaupungin viima oli lumettomuudesta huolimatta jäätävä ja luihin menevä,

 mutta mielet lämpöisiä ja valoisia. 

Kuljettiin jouluhumussa, Tuomaan markkinoilla, herkuteltiin, hytistiin, lämmiteltiin.

Tehtiin löytöjä, kukuttiin yömyöhään, herättiin pikkujouluista palaavien

naapureiden jatkoriehaan, rennosteltiin, muisteltiin isääni.

Oli aamubrunssia, leffalumoa, kuumia kastanjoita, sorinaa, syttyviä silmiä.
Vaikka hetket liitivät, saimme ihmeellisen paljon.
Paluumaratonin jäisillä teillä väsymyksen peittoava
hyrisevä onni.