järjetöntä

Nuorenmiehen pizzanhakureissu päättyy hakatuksi tulemiseen,

tajuttomuuteen, päähän potkimiseen ja ryöstöön. 

Vammat niin vakavat, että edessä ilmeisesti leikkaus.

Näkö säästyy, mutta silmänpohjassa murtuma.

Aika näyttää, jääkö pysyviä vaurioita. 

Rehti ja reilu, toisista huolta pitävä kunnon kaveri, 

jolle vihoviimeksi sallisi

minkäänmoista uhkaa saati väkivallan uhriksi joutumista.

Hän kulki rauhassa asioillaan hakien kämpille syötävää.

Hänen kimppuunsa hyökättiin yllättäen takaapäin lyömällä päähän

 ja kaaduttuaan pahoinpideltiin potkimalla.

Ja miksi moinen järjetön ja järkyttävä väkivallan teko?

Mitä häneltä vietiin?

PIZZA.

Voitteko kuvitella?

Minä en voi, en vain käsitä. 

Pää lyö tyhjää ja sydän itkee
raivoa ja surua.

elämän ekaluokalla

Arki tarraa pyhäänkin, pitää kiinni, nipistelee ja roikkuu olkapäällä.

Vastuuta, roppakaupalla järjesteltävää, hoidettavaa, huolta. 

Jokin kaiho kiertyy syvältä ja saa katseen välillä vetiseksi.

Elämän ekaluokallahan tässä taas kerran ollaan,

lohdutan  ja tyynnytän hiljaa itseäni. 

Tiedän ja luotan, kyllä tämä tästä.

Tulta päin. 

sinuun minä jään

Pesäsessä on pyörrettä ja syksyisiä sävyjä. 

Maailmanmatkaaja osaa levittäytymisen boheemin taidon.

Osa matkalaukuistaan on yhä purkuvaiheessa, kun uutta kierrosta

saisi jo pakata yliopistoeloa varten. 

Kuopus potee lähtötutinaa uuteen opinahjoonsa ja

kipuilee kesävapauden kaikkoamista.

Rakas taas palasi kertomaan Uppsalan ihmeistä.

Meikätyttö kokoaa syksyn karttaa ja pitelee yhä

kesän helmoista kiinni.

♥

kesän taituttua elokuulle

Heinäkuun lähtö kuristi kurkkua ja nostatti haikua.

Meikä hyppäsi ensimmäisenä arjen ruotuun, 

 muut leijaavat vielä tovin lomavapaudessa. 

Elokuu tuntuu kuitenkin lempeältä ja sametti-illoissa on taikaa.

Kyllähän tämä tästä, loman jälkeenkin on elämää;)

 Uusien alkujen ajassa on aina jotakin kutkuttavaa.