eilisen horisontti

Tämä horisontti on rakas kuten kuvan komistuskin.
Kävimme jussina katsastamassa merta ja Kalajoen seutua. 

Tulihan tuolla nuoruusvuosina juhannusfestareitakin koluttua, mutta

särkät tulivat tutuksi ja omaksi nimenomaan saaristolaiskesien ja mummolan myötä.

Rantaviiva on vetäytynyt aina vain kauemmaksi ja matalikkoa riittää.

Uimakopit ovat sykähdyttävän suloisia.

Tämä se on oikea merimökki!
Vaan toinen toistaan prameampia ovat nykyään Hiekkasärkkienkin hulppeat huvilat
alueen golkenttineen, kylpylöineen ja ravintoloineen.
Uusinta uutta tuntuu olevan leirintäalueen kylkeen avatun seikkailupuiston
monenmoiset köysiradat ja vapaapudotukset.
Siellä sitä vaijereissa keikkuivat niin pienet kuin isommatkin sankarit.
Meiltä tuo tosin jäi suosiolla väliin;)

Suven matka jatkuu.
Hiukan haikeana vilkutan kesäkuulle ihmetellen sen liitoa.
Ehkä nyt alkaneen loman myötä voin maistella rauhassa alkavia aamuja ja kuulla kesäöitä.
Astella aalloissa, unohtaa ajan ja pelkästään olla.

Oxford III

Mittasuhteiltaan valtaisaan ja kauniiseen Christ Churchiin 

hiljennyttiin tunneiksi.

Päivä oli koskettava.
Ajatukset matkasivat kotimaahan,
missä valmistauduttiin siunaamaan kummisetäni haudan lepoon.

mittumaarin aikaan

Rauhaiset tunnelmat täällä, mittumaarin leppeässä vietossa.

Toisin tuntuu olevan Englannissa, mistä tytär on viestinyt

äimistyneitä EU-äänestysreaktioita.

Tiedän menevän tovin, että pääsen laskeutumaan kunnolla lomafiilikseen.

Tuntuu kuitenkin suloiselta tunnustella alkavaa kesävapautta. 

Sydän suorastaan hyrisee:)

Huomasin puutarhassa juhannusruusun aukaisseen ensimmäiset nuppunsa

ja pionien valmistautuvan loistoonsa. 

Oi tätä kesän kauneutta.

Ihanaista juhannusta ystävät!

kesäkuun helmoissa

Näihin alkukesän hetkiin on mahtunut tyystin pyytämättä paljon.

Vähempikin olisi riittänyt, mutta eihän elämä kysy.

Se antaa joskus kukkuramitalla.

Työrintama on juoksuttanut kriisipaineineen.

On vaadittu valtavasti venymistä, huolenpitoa, sydänlämpöä.

 On ollut armotonta väsyä ja vapailla pitänyt pakostakin panostaa 

elpymiseen ja voimien keruuseen.

Blogi ja moni muu mieluisuus on jäänyt armotta sivuraiteelle.

Ihania juhlia on saatu kuitenkin viettää.

Hurrattu kuopuksen ilolle peruskoulun päättymisestään

ja kilistelty suloisille valkolakkisille.

Aamukampafiiliksissä tässä nyt astellaan.
Tähyän jo kaivaten lomalaitumille vaan eipä enää pitkää odotusta.
Mittumaari tuo vapauden.