Työsaralla on ollut monin tavoin paineista
ja keho on kertonut huilaamisen tarpeesta.
Odotinkin viikonlopun vapautta hartaasti, kroppaa kivistäen.
Joulukuun tulo vei yhä muistoihin.
Isän haudalla on palanut monta kynttilää
ja tyttären kuiskaus on kiirinyt tähtiin.
Maailma muuttui eilen lumivalkeaksi idylliksi
ja kruunasi pikkujoulujuhlijoiden humun.
Tänään valkeus on jo sulanut kovaa kyytiä
ja taivas vihmonut vettä.
Puuhastelin tässä iltasella keittiössä
tehden perinteisen piparitaikinan huomista varten.
Mietin itsenäisyyspäiväämme, kun mieleeni palasi
kuopuksen muutaman päivän takaiset, sydäntä kieputtaneet
ja hiljaiseksi saaneet sanat joululahjatoiveistaan:
"Tahtoisin kaksi asiaa,
maailmanrauhan ja värikynät."
Vain kaksi toivetta,
kunpa voisinkin toteuttaa molemmat.
Hyvää itsenäisyyspäivää ystävät.