Viime päivät on vihmonut vettä, vettä, vettä.
Maisema on synkkääkin synkempi,
kaukana jouluisesta.
Taivaanrannalta on myrskynnyt,
lumihiutaleista ei tietoakaan.
Nuorisokin haikailee valkeuden perään.
Laula siinä nyt sitten valkeaa joulua,
kun maa on mustaakin mustempi.
Mieltä taittaa flunssakurimuskin.
Vaan nurinat nurkkaan,
kilistys glögillä ja takaisin
villaviltin hoiviin.
Kuvatunnelmat ovat Vapriikin
Rudolf Koivu-näyttelystä,
mikä lumosi tämän
maman menneellä maailmallaan.
Lempeitä viikonlopun hetkiä!