Olen lumoutunut tyynen veden
rikkumattomasta rauhasta ja
virtauksen eteenpäin vievästä voimasta.
Iloinnut joutilaista pilvipäivistä,
lasten heittäytymisestä,
rakkaasta rinnallani,
silmistä silmissäni ja naurusta,
jossa tunnistan vihdoin
entisen solinan surulta.
Olen askeltanut tyynesti.
Uppoutunut puutarhaan, rannalle,
sanoihin, kuvaamaan, olemaan.
Viimeiset pionit maljakossa.
On ruusujen ja mansikoiden aika.
Iloa luoksesi, voi hyvin ystäväni.