Yöpöydällä Olkinuoran Elä ihmeessä! Kirja naiselle.
Käyn iltaisin hyvää tekevää dialogia Hilkan kanssa.
Minä, keski-ikään kurottuva kulkija.
Kuopus kipuilee omaa kasvuaan.
Hämmentynein, kihelmöivin tunnoin.
Pohtii murhemielin, voiko yhä leikkiä.
Kun toiset eivät enää ala.
Tarvitsee turvaamista ja sanoittamista.
Hellyyttä ja vahvistusta.
Liikutun pienten siipiensä pyrähdyksistä.
Äitini, tuo urhea pieni nainen,
pohti vastikään selviytymistään,
leskeyttä, surua ja luopumista.
Miten elämä ja kuolema kulkevat käsikkäin.
Huomautti hetkien ihmeistä.
Kehoitti taas kerran nauttimaan ja elämään vahvasti.
Äiti rakas, kiitos itsestäsi♥