Viime yönä tuuli ujelsi nurkissa
ja sade piiskasi akkunoita.
Pienin köhi flunssaansa.
Kuulostelen aamuhämärissä
heräävää aamua.
Päätän tehdä
tästäkin päivästä
hyvän.
Omani.
♥♥♥
Löysin taannoin paperipinoistani
tämän mainion mietelmän.
Siinä on mieleistäni sanomaa
ja elämänasennetta
ja se saa minut hyvälle tuulelle:
Pohojalaasakan huonehentaulu
Aloota päiväs hyrräten ku kissi.
Varo mollisäveltä, sillä ehtoohin
mennes voi färssyjä olla itkuvirren verran.
Anna verryttelylle aikaa.
Se ottaa pois säryt ja kolotukset.
Ajattele, notta huonomminkin vois olla.
Anna mieles levätä kaikis hyvis ja kaunihis asioos.
Jos oikeen häjyltä tuntuu, krivaa kaikki kiitoksen aiheet.
Niin kiirus ei saa olla, nottei välillä paa käsiänsä ristihin.
Jos et kaikkina päivinä kerkiä lenkille niin ainakin porraspääs
haukkaa raitista ilimaa ja luo kattantos ittestäs pois.
Katto vaikka keron kukkaa, lintuja ja pieniä tenavia.
Luojan suurimpia.
Välihin kun on paha mieli ja itkettää, pirauta reilusti.
Kaste teköö hyvää sielulle ja silimille.
Jos mielellä on asioota, puhu niistä äläkä panttaa.
Ajatusten lukijat ovat harvinaasia.
Jos riitaa tuloo oo ensimmääsenä valamis sovinnon tehokon.
Anna anteeksi ja opettele unohtamisen vaikia läksy.
Älä jurnuta, mökötä, nalakuta, syyllistä äläkä mollaa.
Elämä on lyhyt, arvokas ja hieno lahja.
Kiitä joka päivästä ja vierellä kulukijoista,
huomenna se voi olla liian myöhäästä.
Valoisaa viikonloppua ja adventti-iloa ystäväiset!