perjantai 26. lokakuuta 2012

ensilumi




 Koiruus kirmasi aamusella ilon vimmassa
lumipeitteisessä puutarhassa.
Itse hämmästelin talvista maisemaa ja
mietin, miten tässä näin pääsi käymään.
Juuri syyslomasta toipuneena;)  
syyspuuhilta voipuneena ja
syysflunssasta sinnitelleenä
en olisi lainkaan talvelle valmis.
Tahtoisin nauttia yhä
ruskan hehkusta ja utuaamuista.

Liekö valkeus maalautuu vielä maisemaan,
mutta ensilumi toi jo luoksemme 
talvisen tervehdyksen.
Ajatus pakkasista ja kinoksista 
saa tämän vilukissan lisääämään
uuden kerroksen villaa päällensä.
Nyt padat porisemaan ja lisää
kynttilöitä, kynttilöitä..
Pysytään lämpiminä.


Tunnelmallista lokakuun viimeistä viikonloppua♥




perjantai 19. lokakuuta 2012

olen astellut valossa




Me vain asumme täällä,
emme omista mitään.
Silti se on meidän.
Saamme osamme valosta
vaeltaessamme valmiin kauneuden läpi.

Mutta kaikki on annettava pois,
taakatkin
nostetaan sydämeltä
lempeästi, varovasti suru pyyhitään
kuin unohtuva uni.
Vain rakkaus jää, täydellinen valo.

-Pia Perkiö




perjantai 12. lokakuuta 2012

viikon polku




Viikkoon on mahtunut..

- värikylläisiä ruskapäiviä
- pyykkivuoria
- viestittelyä ja ikävää
- väsyaamuja
- uunituoreita sämpylöitä
- lehtikasoja ja haravointia
- uudenlaisen lujuuden oivalluksia
- hyviä ruokahetkiä
- synkkyyttä ja sapetusta
- rastaiden puutarhapitoja
- lempeitä lähtöjä ja haleja
- kutomista ja kynttilöitä
- kaipuuta ja haikeutta
- kuraisia tassuja
- naurua ja laulua
-syyslomalle laskeutumista:)

Voi hyvin sinäkin siellä♥



keskiviikko 10. lokakuuta 2012

mummot


Muistan häntä suurella rakkaudella.


Tänään on Aleksis Kiven päivä, mikä tuo yhä vuosikymmenten
takaa surureunaiset muistot mummoni hautajaisista.
Kuljettaa viimeisen kesänsä varjoissa,
yhdessäolon ja luopumisen hetkissä.

***

Kun mummot kuolevat
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin mummoista tulee puita
ja he humisevat lastenlastensa yllä,
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.

- Eeva Kilpi




maanantai 8. lokakuuta 2012

maailma meissä




Kävin tervehtimässä sairaalassa iäkästä enoani,
sotalapsuuden elänyttä ehtoopuolen sitkeää kulkijaa.
Liikutti lämpönsä, huumorinsa ja valoisuutensa.
Vaan murheelliseksi veti maailman miettiminen.
Riipimään jäivät painavat sanansa ajastamme:
En voi ymmärtää maamme meininkiä.  
Miten asiat ovat näin huonossa jamassa
tänä RAUHAN aikana-
niin paljon pahoinvointia ja ongelmia.

***

Ei se, miltä me näytämme,
 eikä se, mitä me aikaan saamme
merkitse sen rinnalla mitään,
mitä me olemme 
toinen toisillemme.

- Marjaleena Ansio