sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

hellästi vilkutan




Tämän illan retki rakkaimmille merihoodeille 
ei olisi voinut sykähdyttävimmin päättää
kesäkuun kulkua.
Onneksi suvea on vielä paljon jäljellä.
Lomanikin jatkuu ruhtinaallisesti elokuun puolelle.

Hellästi vilkutan kesäkuun lähdölle, 
murheineen, iloineen, kaikkineen.


perjantai 28. kesäkuuta 2019

luonnossa




On fillaroitu ja kuljettu luonnossa.
Oltu hiljaa,
 pysähdelty, ihmetelty, ihasteltu, 
unohduttu, 
katseltu, kuunneltu,
hymyilty 
silmistä silmiin.



lauantai 22. kesäkuuta 2019

mittumaarin mietteitä




Vaikka meillä olisi kuinka harras toive, että saisimme kaikesta kipeästä
suojan pyhien päälle, eipä meillä sellaista mahtia saati taikaa ole.
Tähän mittumaariin on sävyttynyt elämän arvaamattomuuden kosketus.
Jälleen kerran meitä muistutetaan tarttumaan hetkiin.
Olen lennättänyt monta pientä rukousta yläilmoihin,
lempeitä, parantavia ajatuksia operoidulle ja voimia rakkailleen.
Selatessani  muutama päivä sitten somea, itki eräs kehnoja pyykkipoikia,
tosin melkoisella itseironialla ryyditettynä.
Hetki oli absurdi, sillä tovi aiemmin olin saanut kuulla pysäyttävän uutisen,
että eräs tuttavapiiristämme oli sairastunut syöpään.
Väheksymättä kenenkään arkista vastoinkäymistä,
on elämän hetkillä ja murheilla varmastikin jokaiselle mittansa.
Kunpa murheet pysyisivätkin isommilta osin pyykkipoikien kokoisina, 
ja varjeleva siunaus lepäisi suojanamme varsinkin niinä kaikkein vaikeimpina hetkinä. 

Voimia ja valoa kaikille vaikeuksien ja varjojen kanssa
kamppaileville näihin suven hetkiin.
Toivottavasti keskikesän kauneus tuo edes ripauksen lohtua ja iloa.

Mittumaarin jatkoa ystävät,
ollaan ihmisiksi ja muistetaan rakkaitamme.



tiistai 11. kesäkuuta 2019

kevyttä




Kulkeminen oli ollut kevyttä,
sillä selkäreppu oli melkein tyhjä eikä hänellä ollut huolta mistään.
Hän oli tyytyväinen metsään ja ilmaan ja itseensä.
Huominen ja eilinen olivat yhtä kaukana, mutta juuri tällä hetkellä aurinko
helotti koivujen välissä kirkkaan punaisena
ja ilma oli vilpoinen ja leuto.

- Tove Jansson: Näkymätön lapsi


sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

kesä luonamme




Kesäkuu alkoi vauhdikkasti matkattuani työrintaman loppurutistuksista
suoraan rakkaan kummilapsemme ylioppilasjuhlintaan.
Lomalle laskeutuminen on tuntunut ihanalta, tosin takki on ollut sen verran tyhjä,
että vapaaleijuntaa on pitänyt alkuun vain ihmetellä ja antaa palautumiselle aikaa.
On nautittu pienistä irtiotoista, 
kuljettu kaupunkikierroksilla, museoissa, puutarhamaisemissa.
Paahdekin on pakottanut ottamaan löysästi ja pitäytymään varjossa,
sillä en kaipaa lainkaan kovia hellelukemia.
Loppuviikon painostava sää enteili ukkosta ja tänä aamuna
heräsimmekin kovaan sadekuuroon, tuulen puhuriin ja ukkosen jylinään.
Sade oli kyllä kovasti kaivattua, sillä paahde on näännyttänyt  jo puutarhan kukkivaisia.
Olipa sää mikä tahansa, loma tuntuu taivaalliselta. 

Kesäiloa ystävät!