sunnuntai 7. maaliskuuta 2021

helmiäisen hetkiä



Helmikuu valloitti valollaan ja lupauksellaan keväästä.
Päivän pidentymisen huomasi selvästi ja 
tuntui kuin se olisi pirskauttanut ripauksen lisäenergiaa arkeen.

 
En ehättänyt kuitenkaan niin usein luontoon 
ja retkilleni kuin olisin toivonut.
Väsyn ketalekin taivutti töiden jälkeen useammin soffan syliin kuin lenkille.


Lempeydellä kuljin ja huilin.
Iän myötä olen oivaltanut yhä kirkkaammin, ettei itsensä ruoskimisesta hyvä helise.
Itsensä kuunteleminen on ensiarvoisen tärkeää.


Tähän päätteeksi minua puhuttelevat ja ohjaavat, tärkeät sanat:

"Vahvista hyvää,
tyynnytä pahaa,
vaali iloa.
Sitä ennen, pidä huolta itsestäsi,
että voit pitää huolta myös lapsesta."

- lastenpsykiatri Jukka Mäkelä



keskiviikko 3. maaliskuuta 2021

mitä mahtui tammikuuhun?

 

Tammikuu lähti liikeeelle lempeästi pidemmällä lomakaudella.
Ehkä sen merkitys olikin ratkaiseva siihen,
että tammiviikot kulkivat edeltäviin vuosiin verraten kepeämmin.


Kuljin luonnossa, mietin maailmoja, syvennyin työnohjausprosesseihin. 
Edeltävien alkuvuosien tahmaisuus oli tiessään, minkä noteerasin ilolla.
Tunteiden aallokkoa riitti kuitenkin kosolti tällaiselle ikuiselle pohtijalle.

 
Olin huolissani, valoin toivoa, väsyin koronauutisiin.
Ihastelin talvista kauneutta, kuuntelin hiljaisuutta, kurkottelin valoon,
heittäydyin leffalumoihin.