lauantai 31. tammikuuta 2015

uusi aamu




Vielä hetken tammikuun verho akkunoilla.
Olen odottanut jo kovin helmiäisen 


lauantai 24. tammikuuta 2015

porinoita




Monenlaista porinaa meneillään.
Reggaeta ja fiilistelyä.
 Estradijännitystä.
Pienten pihavieraiden bongausta.
Kaksi selkävaivaista.
Siippa kroonisempaa sorttia,
meikätyttö akuutti tapaus.
Liekö liukasteluni koiralenkillä
veräyttänyt jotakin ristiselästä.
Keittiössä teepannun porina
ja mielen päällä monet suunnitelmat.
Kevään kalenteriin olisi tarkoitus
taikoa hippuja.
Jotakin odotettavaa 
arjen keskelle.


sunnuntai 18. tammikuuta 2015

tahmeutta




Tammikuu on tuntunut jotenkin tavattoman tahmealta.
Harmaat päivät ovat vyöryneet raskaina, painavina.
Pinnistelen ja poimin positiivisia asioita kartalleni
ja aamujen pöytään.
Työviikon tempo jäi viikonlopun vapaillekin päälle,
teki levottomaksi ja sai ajatukset pyörteisiksi.
Olen hakenut lepuutusta luonnosta, leppeistä löylyistä
ja siipan kainalosta.
Vitamiinejakin kuluu kiitettävästi.
Tiedän tämä tahmeus hellittää kyllä valon myötä.
Muistutan itseäni hengittämään
rauhallisesti ja syvään, siitä kannattaa lähteä.

Lempeää viikkoa ystäväni!


lauantai 10. tammikuuta 2015

shape of my heart




 Aina sama juttu, 
läikyn näissä maisemissa.
Tänään olin tosin jäätyäkin pohjoistuulen tuiverruksessa.

Talvi tuntuu todelta.
Toisin on Ranskan viimepäiväisten tragedioiden.
Järkyttää ja surettaa.

Ihmettelen, milloin voimme kulkea turvassa 
tässä maailmassa, 
ihan jokainen, toistemme lähellä.


sunnuntai 4. tammikuuta 2015

sekametelisoppaa




 Ajatukset ovat ankkuroituneet työviikonlopun jälkeen 
jo vahvasti arkisiin aikatauluihin.
Askel on kulkenut kuitenkin levollisesti, hyvillä mielin.
Tämän päivän maisema on ollut kuin Narniasta.
Padassa on porissut chorizokeitto.
Kielen päällä sana hehkuvainen.
Mielen päällä voimavarojen käyttöönotto.

Kuopus vitsaili voivansa mennä
 irlantilaisen tanssin kurssille 
haikaillessaan menetettyä japaninkurssia;)
Kouluruotuun paluu pistää huokaamaan,
mutta tuo samalla tervetullutta rytmiä ja ryhtiä.
Esikko leijaa omissa maailmoissaan,
pilvireunus taittaa valoisaan.
Lumikenttien miehen kutsu käy 
vielä tovin vapailla aroilla 
ja soffanpahnoilla.

Ja koiruus.
Koiruus tapittaa emäntäänsä, joka touhuaa
loppuja joulunrippeitä laatikkoon.
Se tietää,
että arki on jo eteisessä.


perjantai 2. tammikuuta 2015

valonkajoa




Niin se vuosi vaihtui.
Lempeän joulun jälkeen on löydettävä 
jälleen uusi vaihde arjen askeliin.
Tiedän haasteet odottavat nurkan takana.
Tekevät kuitenkin elosta
 mielenkiintoista ja merkityksellistä. 
Huomaan peräänkuuluttavani asennetta,
sillä kun saa ihmeitä aikaan.
Moni asia on kiinni korvien välistä,
omasta suhtautumistavastamme.
Toivon muistavani vauhdissakin
hetkiin pysähtymisen ja hyvään panostamisen.




Blogimaailman tuulissakin 
on tapahtunut muutoksia.
Joku on vaihtanut suuntaa, 
sulkenut ovensa,
lähtenyt uusille poluille.
Kiitos sinulle,
joka kulket matkassani lehmuskujalla.
Tiedäthän, iloitsen sinusta.

Valoisaa alkanutta vuotta ystävät!