lauantai 31. maaliskuuta 2018

pääsiäinen lennättää kevättä




Ai että, miten ihania aurinkohetkiä viime päiviin onkaan mahtunut!
Pääsiäinen on lennättänyt luoksemme aimo annoksen kevättä.
Paisteesta otettiin tänään ilo irti merenjäällä.
Meno jatkuu pyhinä leppostellen ja nauttien,
rakkaita tavaten. 

Rauhaisaa, hellänhyvää pääsiäistä♥



tiistai 27. maaliskuuta 2018

liikutusta ja juhlahumua




Tiedäthän tunteen, kun myllerrysten jälkeen alkaa seestyä.
Ykskaks olkapäät ottavatkin ryhtiä kuormien alta,
askel on kepeämpi, vakaampi ja varmempi,
hengität rennommin, koko keholla.
Tämän siivittämänä olen läikkynyt kantavista kohtaamisista, 
löytämästäni uudesta ystävästä,
puskenut pontevasti vastatuulta päin.

Kaiken ilona olen muistanut kuopuksen vuosia, varttumistaan, 
siskosten lujaa liittoa, kasvamisen iloja ja suruja, elämän liitoa.
Olemme juhlineet kevään säihkysilmäämme,
 herkkää, taiteellista 18-vuotiastamme.
Vielä kerran rakas muru,
sylin täys onnea♥



perjantai 16. maaliskuuta 2018

flunssaa ja kevätkaihoa




Flunssan kourissa kärvistelevä ei jaksa innostua nyt oikein mistään.
Kartalla olisi painavien päätösten tekemistä,
mutta ajatukset eivät lähde lentoon vaan kieppuvat voimattomina
vailla vauhtia ja  näköaloja. 

Miten minusta muuten tuntuu, että monena aiempana maaliskuuna
on näihin  aikoihin oltu jo paljon keväisemmässä moodissa.
Nyt kuljetaan jäljessä, luonto on vielä kovin talvinen 
lumivaippoineen ja pakkasineen.
Huomaan turhautumiseni, kevätkaihoa puskee ja lujaa.
Mutta eipä auta, katsetta vain kukkijoihin ja ja päivän pidentymiseen.
Sieltä se kevät keikkuen tulevi!



tiistai 13. maaliskuuta 2018

muukalaisten mailla




Kävin muukalaisten mailla,
katsoin kaikkea toisin silmin.

Kohtasin väsyneet kasvot, haukotukset,
paatoksen keskeltä pilkottavan poissaolon.

Hiukan säälitti kuormien kantajaa,
enemmän kuitenkin ärsytti.

Sädekehää ei löydy keneltäkään,
eikä kukaan kiittele enää eilistä uhrautujaa.
Ammatillisuus tuntee rajat.

Valta tuo taas vastuun,
siksipä se onkin niin vaativa yhtälö.
Pahimmillaan valta kuitenkin vie, liehakoi,
muuttuu nurjaksi vallankäytöksi.

Tempoilen vedenjakajilla.
Mietin, mitä jättää taakse,
mihin en tahtoisi palata,
mille taas kipunoi
palo alkaa.



torstai 1. maaliskuuta 2018

netissä ja kukkamaailmoissa


On tämä netti vaan melkoinen,
sfäärit ja maailmat vaihtuvat yhdellä klikkauksella.
Olen kerryttänyt koneelleni miltei kilometrin mitan kirjanmerkkejä,
joita olen viime päivinä ajankulukseni pakkasen paossa perkannut ja päivittänyt.


Sukelletaanpa yhdelle kiertomatkalleni:
Aluksi löydän itseni herkullisen bataattikeittoreseptin ääreltä, 
suupielet pyyhittyäni käväisen Helsingin yliopistolla,
ihailen tovin Kirsi Neuvosen upeita taidekortteja,
seuraavaksi samoankin jo karttaa ja muistoja Croxley Greenistä,
Hertfordshiren kreivikunnasta,
uppoudun hetkeksi neuropsykiatriseen valmennukseen,
komppaan Maaret Kalliota sekä Vastaisku ankeudelle Jennyn toivotuksia.


Sitten solahdan Konsta Punkan huikeisiin kuvaotoksiin
ja uppoudun toviksi painavaan lastensuojelun artikkeliin,
tankkaan hetkisen Autuutta aivoille,
käyn tervehtimässä Jani Toivolaa,
nautin Samuli Edelmannin ja Jukka Perkon herkästä tulkinnasta,
kurkistan Kognitiivisen psykoterapian yhdistykseen,
syön silmilläni Sikke Sumarin herkkuja
ja jään miettimään museokortin hankkimista.


Seuraavaksi äimistelen Oona Kivelän akrobaattista taituruutta,
syvennyn Kalevan puhuttelevaan artikkeliin lapsiasiavaltuutettu Teemu Kurttilan
hälyttävästä kannanotosta, miten lasten ja nuorten hyvinvointi on meillä
Suomessa jätetty korjaavien palvelujen varaan eikä 
ennaltaehkäisevää tukea ole saatavilla tarpeeksi
ja miten varsinkin nuorisopsykiatrisen erikoissairaanhoidon tarve
on kasvanut viime vuosina rajusti.


Hetken hengittelyn perään löydänkin yllättäen erään collegan instan lukuisine
selfieineen - vaan kun ei ole juttuni lainkaan livahdan pois
ja pyrähdän tuulettumaan Ateneumin kauniille sivuille.
Loppukevennykseksi vilkaisen vielä 
sydämet sulattavaa, suloista Tanhupalloa. 


Kyllähän tuommoiset sinkoilut saavat päänupin
kierroksille ja väsähtämään.
Virkistys tapahtui sitten kukkakauppaan suunnatessa
ja kaiken sen vehreyttä versovan kukkataivaan keskelle oli suloista
vähän unohtuakin.


Pesäseen palasimme useamman puketin kanssa.
Leinikkiä ja orkideaa olohuoneeseen kiikuttaessa hymysin,
että hei vaan helmikuu ja tervetullos maalis.

Viis pakkasista, tästä alkaa kevät!