maanantai 28. elokuuta 2017

kesän hyvästelyä




Viime viikkoihin on mahtunut paljon.
Arkista aallokkoa.
Innostusta, kipua, kompurointia.
Sisuilua, syttymistä, suuttumusta.
Turhautumista, taipumista,
haikeutta, vaikeutta. 
Huolta, mutta onneksi myös iloa tuolta ja täältä.  

Väsynyt toipilas on astellut vedenjakajalla
myöntäen, ettei kykenekään työrintaman rytinään vaan 
tarvitsee yhä parantelua ja voimaantumista.
Poskilla on vierinyt monta puroa,
mutta käynyt huojennuskin.
Onneksi on olkapäitä.
Ja rakkaista rakkain sielunsisko,
jonka hellänvahva huolenpito
on liikuttanut sydänjuuria myöten.
Kiitos sinä ihana!

Neiti Elokuu pakkaa jo täyttä päätä laukkujaan 
fiilistellen vielä venetsialaisia.
Lähteköön rauhassa, en jaksa surra menijää. 
Esikon saattelin sitäkin haikeammin mielin ja rutistuksin junalleen, 
mutta onneksi saimme ihanat hetket 
ja uusia odotellaan.
Nyt tarvitsen jarruja ja juurrutusta.

 Lämpöä ja välittämistä ystävät. 



maanantai 14. elokuuta 2017

mitä toivoisin




Mitäkö toivoisin arjen askeliin, sinulle ja minulle?
Lempeyttä ja avointa mieltä. 
Läsnäoloa ja lämpöisiä katseita.
Yhteen hiileen puhaltamista, taakkojen jakamista,
ymmärrystä, hyvää tahtoa. 
Sisua, sinnikkyyttä, voimanhippuja.
Rohkeutta kohdata myös musta ja pelottava,
hauras ja särkyvä.
Ilon pisaroita, toivoa
ja jokaisen, jokaisen alkavan aamun
uusia mahdollisuuksia.



lauantai 12. elokuuta 2017

ookko nää Oulusta?



 Yhtenä lomapäivänä suuntasimmekin pohjoista kohden.
Kaffittelimme Raahessa, mikä  tuntuu tämän merentyttären 
rinnuksissa aina varsin kotoisalta pikkukaupungilta.
Olisihan siinä idyllissä voinut hyvinkin päivän viettää,
mutta matkamme jatkui Ouluun.


Oulussa on taasen oma tunnelmansa, 
selkeästi jo pohjoisen säväys ja mentaliteetti.
Valtavasti nähtävää ja koettavaa, kulttuuria ja tapahtumia.


Lounasmenyyn valinta ei yltänyt tällä kertaa aivan odotuksiin,
mutta seurasta nautin sitäkin enemmän:)


Toripolliisi tervehti tutusti kulkijoita kauppatorilla ja piti järjestyksestä huolta. 
Ihana päivä!
Aivan kaksin, ja tulipa hoidettua tuikitarpeellisia hankintojakin.


perjantai 11. elokuuta 2017

tänään




Vuodessa on kaksi päivää,
jolloin mitään ei voi tehdä.
Ne ovat eilinen ja huominen,
joten tänään on
oikea päivä rakastaa, uskoa, tehdä ja elää.

- Dalai Lama


torstai 10. elokuuta 2017

matkalla taas




Vaikka moni asia maatuukin vuosikymmenten saatossa
muistot jäävät. 
Jotkin hämärtyneinä, utuisina, osin kultareunallakin,
jossakin mielen kätköissä ne lepäävät.
Lakeuksilla kiertelyn myötä käväistiin myös siipan armeija-aikojen valakirkolla
ja meikätytön nuoruuden työmestoilla.
Palan painikkeeksi poimimme vielä siivun Vaasan vanhaa historiaa.
Olipas nostalgista, oi.


keskiviikko 9. elokuuta 2017

historian havinaa




Eräänä lomapäivänä löysimme tiemme
Isonkyrön vanhaan kirkkoon.
Ovet olivat avoinna katsella ja kuulla
tuota kaunista Kyröjoen rannalla sijaitsevaa keskiaikaista kivikirkkoa 
ja sen omintakeista tunnelmaa.
Aivan kuin lukuisat kalkkimaalaukset olisivat
kuiskineet historiaansa,
narisevat lattiat kertoneet tarinaansa.


sunnuntai 6. elokuuta 2017

oi elokuu




Oli haikeaa päästää heinäkuun helmoista. 
Ehkä mieleen hiipi loman hupeneminen,
hämärtyvät illat,
jokin selittämätön haikeus.

Elokuun askeleet ovat tuntuneet kuitenkin suloisilta.
Loppukesän rehevyys on käsinkosketeltavaa.
Näitä hetkiä on poimittava hellävaroen mukaansa,
niin kallisarvoista kaikki. 
Pienet retket ja yhdessäolo.

Arki on jo matkalla luoksemme,
 vaikka saammekin leijata vielä tovin lomavapaudessa.
Huomaan ajatuksissani järjesteleväni jo syksyn karttaa.
On ravisteltava ja pöyhittävä myös asenteitaan, 
ettei tekisi arjesta ansaa itselleen.

Ehkä elokuun lumo löytyy uusista aluista,
sadonkorjuusta ja sametti-illoista.