perjantai 19. huhtikuuta 2019

pääsiäistä!




Kevät on luonamme.
Talven tuntua löytyy tosin yhä meriaavalta, sillä jäiden lähtö odotuttaa vielä tovin.
Kevät valloittaa kuitenkin päivä päivältä yhä enemmän niin maisemia kuin mieliä. 
Luonto kuhisee elämää, linnut livertävät ja ensimmäiset kukkijat sykähdyttävät.
Viikkojen vauhti on väsyttänyt, joten pääsiäisen vapaat otetaan täällä iloiten vastaan.

Levollista, ihanaa pääsiäistä ystävät!



sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

kevään kaikuja




Maaliskuu on ollut ...

pakkasenpurema,
kylmä ja kurja, 
loppumattomalta tuntuvaa lunta,
liian aikaisin loppuvaa unta, 
hytinöitä,
kipinöitä,
toivon säikeitä,
laulun säkeitä,
valkenevaa valoa,
hymyä, iloa,
juhlan solinaa,
kolinaa,
huokauksia,
huminaa,
juustokuminaa,
huojennusta,
halauksia,
halkoja,
haaveita,
haavereita,
ristiaallokkoa,
taivaanrantaa,
pilkahdus kevään santaa. 

Haa, tuota litaniaa riimisteltiin yhdessä rakkaan kuopuksen kanssa,
jonka synttäreitä vietimme Kevätpäiväntasauksena.
Tämän filosofisen, syvällisen aurinkolapsen mielenmaailma on 
uskomattoman luova ja kätensä taikoo mitä upeinta taidetta. 
Onnea vielä tiitiäisemme, kulje rohkeasti omaa tietäsi!

Iloitsen huomisesta huhtikuusta, valon lisääntymisestä, lumen sulamisesta,
luonnon kuhinasta, pääsiäisajatuksista, kevätsilmuista!
Kevättä ystäväni, kevättä!



sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

elämä ottaa meitä kädestä




Elämä ottaa meitä kädestä
kun me otamme
elämää kädestä
Mitä lujemmin me otamme
sitä lujemmin se ottaa
Mitä kauemmas me kuljemme
sitä kauemmas se vie
ja pyytää meitä viemään
vielä kauemmas
Mitä lähemmäksi toisiamme kuljemme
sitä lujemmin pitelemme
elämää kädestä
Mitä kauemmaksi kuljemme
sitä lähemmäksi tulemme
elämää joka pitää meitä kädestä

- Tommy Tabermann

♥♥♥

Tämä Tabermannin runo on puhutellut minua pitkään
ja sopii vallan hyvin tämänhetkisiin tuntoihini.
Siksi sen paikka tuli tähän postaukseen, tähän maaliskuiseen pyhäiltaan,
kun päivä on taittumassa iltaan ja hetkessä lepää yhä haurain, vähäisin valonkajo.




Viime viikkoina elämä on kuljettanut jälleen uusille poluille,
uusiin kohtaamisiin ja tilanteisiin.
On ollut tärkeää pysyä auki ja avoimena,
mikä on antoisuudessaan vienyt myös valtavasti energiaa.
Elämä on kuitenkin kannustanut ja tukenut, houkutellut
ja rohkaissut askeltamaan omaan intuitioon luottaen ja tukeutuen.
Elämänhän ei kuulu olla mitenkään helppoa ja vaivatonta, mutta jokainen meistä
tarvitsee myös niitä kepeämpiä ja huolettomampia voimaantumisen hetkiä.
Niiden perään nyt hamuan ja toivon alkaneesta keväästä
 meille kaikille valontäyteistä, vallattoman solisevaa ja kukkeaa.



torstai 28. helmikuuta 2019

vilkutan lähtijälle




Helmikuun yllä lepäsi arvaamaton huntu, mikä loi synkät sävynsä hetkiin ja viikkoihin.
Ja minä kun maalasin etukäteen tammikuun tahmeaksi.
Enpä arvannut helmiäistä haastavammaksi.
Vaan kaikella on puolensa, varjoillakin valonsa
ja noita valonpisaroita olen yrittänyt löytää ja pyydystää pimeänkin askelista.
Asenne auttaa, luo levollisuutta ja luottamusta,
ja niin vain elämä soljuu eteenpäin, me mukana.
On huojentavaa vilkuttaa helmikuu lähdölle ja suunnata katse syntyvälle keväälle.
Kartalta löytyy jo kiitettävästi uusia kujeita ja suunnitelmia.

Iloa ja valoa!


keskiviikko 20. helmikuuta 2019

talvisia taisteluja




Helmikuu on kieppunut melkoista kärrynpyörää kelien suhteen, samoin maailmani. 
Talvi on näyttänyt mahtiaan paukkupakkasineen ja pyryineen,
lumentulo ei tuntunut yhdessä vaiheessa loppuvan lainkaan,
kunnes tulikin täyskäännös sulineen ja vesikeleineen.
Ja jälleen ollaan kylmenevän talvisään puolella.

Meikäläisen keuhkot eivät pidä lainkaan pakkasista ja viimasta
ja siinäpä onkin ollut taistelua enkä sairasteluilta olekaan välttynyt.
Astma on prakannut pahemmin ja lisäkiusaa ovat tuoneet flunssapöpöt. 
Mielenmaailmaa ovat taasen keikutelleet viime viikkojen 
julkimoiden yllättävät kuolemantapaukset.
Nämä suru-uutiset ovat saaneet pohtimaan jälleen elämän arvaamattomuutta
kaiken väkevyyden keskellä ja nostattaneet tuntoihin myös syksyisen menetyksemme
yhäkin keskeneräisine surupolkuineen sekä oman vakavan sairastumiskriisini.
Elämästä tulee todellakin nauttia ja olla kiitollinen jokikinen päivä.

Vaikka bloggaustahtini onkin hiipunut, en ole aikeissa lopetella.
Kaikella on toki aikansa, mutta toivon tämän talvisen suvannon jälkeen 
bloggaamiseni jälleen kevään myötä virkistyvän.

Voi hyvin ystäväni♥