lauantai 24. elokuuta 2019

elokuun askelissa




Näihin viikkoihin on mahtunut valtavasti kaikkea.
Arkiruotu on maadoittanut jo tukevasti ruotuunsa.
Työsaralla virtaa kuitenkin innostus ja mielekkyys, mikä antaa hyvää virettä.
Omasta jaksamisesta on tosin pidettävä hyvää huolta, muutoin uupuu.
Kotopesäsen kulkijoilla on myös monenkirjavia mietteitä,
elämä puhuttelee ja saa tutkailemaan syksyn karttoja sekä tekemään suunnitelmia.
Elokuu tuoksuaa, pursuaa sadonkorjuun runsautta 
ja maalaa maailmaa murretuksi.
Väsymyksen vastavoimana on kuljettu metsäpoluilla ja merenrannoilla.
On saatu sateita, suloisia sametti-iltoja ja pehmeän sinisen hämäriä hetkiä.
Jokin selittämätön haikeus tämän kauneuden keskellä kuitenkin 
leijaa kuten aina näihin aikoihin.
Kesä jättää hyvästejään. 



keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

tässä kesässä




Tässä kesässä..

- on ollut hitaita, pysähtyneitä päiviä, joiden rauhaa ja lepoa on vaalittu
- on ollut myös vauhtia ja pyörteitä, ristiaallokkoa
- on kuljettu ja katseltu, oltu ja unohduttu
- on ollut valtavasti sydämen täyttävää iloa ja kauneutta
- on ollut myös tummempia sävyjä, murhetta ja huolta
- on puhkuttu hellettä, hikeä, hyttysiä, haavereita, hellyyttä, huumoria
- on tavattu rakkaita, oltu yksin, yhdessä, omillaan
- on herkuteltu mansikoilla ja salaateilla
- on lumouduttu luonnosta ja rakkaista rannoista
- on taiteiltu, mietitty maailmoja, meitä
- on kipunoitu, silitelty, sylitelty, oltu hukassa, turvassa, toisillemme
- on helissyt kiitollisuus

Kuiskaan kiitoksen heinäkuulle,
 saimme siltä paljon.



tiistai 30. heinäkuuta 2019

ja katso, siellä ne jälleen ovat




On ollut ilo seurata tämän joutsenperheen eloa tänä kesänä.
Hurmaava pesue on vienyt meidän
sydämet kokonaan.


maanantai 29. heinäkuuta 2019

pienet suurimpina




Eräänä kesäpäivänä löysimme itsemme maalaismaisemista
ja ihanan idyllisestä kaffilasta. 
Jotenkin tuo rouhea, nostalginen miljöö jäi mieleeni
yhdessä lämpimien silmien ja hyvän mielen kera.
Jälleen kerran sain vahvistuksen, miten pienistä hetkistä voikin kasvaa
merkitykseltään suuria ja arvokkaita,
jäljen jättäviä. 


keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

pionien aikaan




Olen pakahtua kesän kauneuteen.
Harras odotus pionien kukinnasta on vihdoin ohi,
kaunottaret kukkivat nyt kaikellaan,
hurmaavina, lumoavina. 

On kuljettu lapsuusmaisemissani,
maalla kyläjuhlilla, tutun joen solinassa.
Katsoin haikeana rapistuvia rakennuksia, 
kasvojen uurteita, eilisiä tarinoita.
Ehkä eniten kosketti vuosikymmenten kaiku,
  muistojen pilkahdukset.

Vuorokaudet keikkukoon huolettomasti päälaellaan.
 Täällä nautitaan kesän matkasta,
yöttömistä öistä, hitaista, lempeistä aamuista,
päivien lipumisesta,
hetkistä.