tiistai 2. lokakuuta 2018

haikua ja rauhaa




Nämä upeat iltaruskot saavat sydänalan yhtaikaa ihastuksen kuin haikunkin valtaan.
Vedän keuhkoihini rauhaa,
puhallan ulos stressiä, surua ja ikävää. 
Kun mieli myllertää, on tärkeää kyetä maadoittumaan
ja asettumaan levollisuuteen itsensä kanssa. 



sunnuntai 30. syyskuuta 2018

sadonkorjuun sävyissä




Olemme saaneet niin kauniin syksyn.
Tämä sadonkorjuisen rehevä, värikylläinen vuodenaika on syksynlapsen ominta aikaa.
Olen kuunnellut merta, tuulia, sadetta,
ammentanut pelloista, auringonkukista, mäntymetsistä.
Syyskuun hetket ovat olleet hetkittäin painavia,
hetkittäin kuin höyheniä.
Mieli on lipunut usein eilisessä,
mutta arkinen katse ja sydän ovat kulkeneet päivän valossa,
pienten oppijoiden silmissä, rinnallaan tukena ja turvana. 
Totisesti olen saanut kokea olevani tarpeellinen
ja se jos mikä on merkityksellistä.
 Puhuttelen itseäni kuitenkin aika ajoin lempeästi, mutta tiukasti
 tarpeellisella muistutuksella;
on asteltava omista lähtökohdistaan,
omaa terveyttä vaalien,
itsestään hyvää huolta pitäen.



keskiviikko 12. syyskuuta 2018

jäähyväisiä ja uusia alkuja




Olemme hyvästelleet rakkaamme.
Tämä suru on raastanut sydämet karrelle ja apposen auki.
Kyyneleet kulkevat poskilla usein,
hiljalleen, ryöpyten,vaihvihkaa, tulvana, huomaamattakin.
Kuvien katsominen sattuu, mutta valaa kuitenkin lohtua.
Niin monta, monta sydämen muistoa.

Syyskuun arki on tempaissut uusiin askeliin ja polkuihin.
Toivoin niin kovasti kevyttä alkua, vihdoinkin,
mutta saimmekin henkisesti yhden raskaimmista.
Elämä ei vain kysy, mikä meille sopii,
tähän on nöyrtyminen.
Vaikka nyt onkin monella tapaa vaikeaa,
tästäkin surusyksystä kuljetaan
eteenpäin.



sunnuntai 19. elokuuta 2018

kun olet poissa




Kesämme on taittunut sydäntäsärkevään suruun.
Meille niin kovin rakas ihminen on lähtenyt yhtäkkiä ja ennalta arvaamatta,
eikä mieli tahdo käsittää millään tapahtunutta.
On eletty sokissa ja musertavassa surussa, hetki hetkeltä
toisistamme, läheisistämme sekä arjen raameista lohtua ja tukea saaden.
Mustimmillaan on riittämiin, kunhan hengitetään.
Halataan paljon, väliin on valtava tarve puhua, turvata ja sanottaa,
väliin ollaan vain hiljaa.

Elokuun aurinko paistaa yhä lämpimästi.
Lohduttaako se lämmöllään vai jatkaako vain ikiaikaista tehtäväänsä?
Tuuli löyhyttää loppukesän painavia omenapuita,
hipaiseeko se samalla murtuneita
vai pelmuttaako vain omenaisia oksia?

Öisen meren taivaankaarelta on välkkynyt kirkkaus ja kaunein kajo.
Näethän meidät rakas!
Aina sydämissämme.



tiistai 7. elokuuta 2018

Käpylän kulmilla




Puu-Käpylän kulmille olisi tahtonut unhottua,
noihin hurmaaviin puutarhamiljöihin ja nostalgiaan.
Ainutlaatuinen kyläyhteisö ja keidas Helsingin keskellä.