sunnuntai 31. tammikuuta 2016

menköön matkoihinsa




 Tammikuuhun on mahtunut monta murhetta, tahmeutta ja tunkkaa.
Menetyksiä ryppäänä, maailmalta ja likeltä.
Surua, ikävää, potemista, väsyä, mielen mustuutta.
On tarvittu universaaleja vastavoimia, valonhippuja, vitamiineja,
ystävyyden turvaverkkoja, luontoa, tuplavilliksiä, saunajoogaa, unta,
valkosipulia, hiljaisuutta, hajatelmia, köökkiterapiaa, leffailua, koiruuksia. 

Oi miten huokaan, huomenna helmikuu!



perjantai 22. tammikuuta 2016

hetkien hoivassa




Vauhdikkaan viikon jälkeen tulee pysähdys.
Mieli kulkee monen rakkaan matkassa,
halaa ja pyyhkäisee poskea.
Kaikki kääntyy kyllä hyväksi,
hetkien hoivassa.



sunnuntai 17. tammikuuta 2016

pyhän ainekset




Pakkasen paukkuessa siirryttiin uuteen plääniin. 
Pesäelämää, pyjamia, hitaita ajatuksia
ja kevään kurkkaamista Englantiin.
Tulista gulasssikeittoa ja leppeitä löylyjä.

Huominen taitaa tietää taas villoja alle ja ylle.
Pysytään lämpiminä, valoa kohden!



torstai 14. tammikuuta 2016

kun talven tie on kevyt kulkea




 Olemme me vain mieletöntä kansaa.
Ilo osataan ottaa irti puhureitten kera.
Viis talviharmaudesta!



sunnuntai 10. tammikuuta 2016

talven selkä




Kun talvi tuntuu elämänpituiselta,
kun se on ystävä
johon voi luottaa,
kun se tuntuu elämänpituiselta,
ja sen jää
alkaa tästä tunteesta rakoilla.

- Mirkka Rekola



perjantai 8. tammikuuta 2016

hiljaisuutta ja pakkasen paukuntaa




Yhtäkkiä pesänen on oudon hiljainen. Lintusen lähtö jätti autiuden ja ikävän.
On haeskeltu aurinkoa ja elämän ääniä. Olen haahuillut flunssaisena
joulunjälkeisessä välitilassa, uutukaisen vuodenpoikasen äärellä.
Näin tammiarjen alla on ollut paikallaan peilata, millä asenteella
 aamunsa alkaa ja kohtaa muut. Tiedän minua tarvitaan monelle ja moneksi,
 ja onkin muistettava, itseään ei pidä ohittaa.

Kuljetaan valon puolta.