maanantai 8. lokakuuta 2012

maailma meissä




Kävin tervehtimässä sairaalassa iäkästä enoani,
sotalapsuuden elänyttä ehtoopuolen sitkeää kulkijaa.
Liikutti lämpönsä, huumorinsa ja valoisuutensa.
Vaan murheelliseksi veti maailman miettiminen.
Riipimään jäivät painavat sanansa ajastamme:
En voi ymmärtää maamme meininkiä.  
Miten asiat ovat näin huonossa jamassa
tänä RAUHAN aikana-
niin paljon pahoinvointia ja ongelmia.

***

Ei se, miltä me näytämme,
 eikä se, mitä me aikaan saamme
merkitse sen rinnalla mitään,
mitä me olemme 
toinen toisillemme.

- Marjaleena Ansio



10 kommenttia:

  1. Toinen kuva pysähdytti ja mietteet, niin on varmaan hänen vaikea ymmärtää...huonomman, mutta silti osittain paremman ajan nähneenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin tätä pohdimme.
      Kehityksellä on monet kasvot. Niin surullista ja lyhytnäköistä suorituskeskeinen, maksimoituun voittoon ja pintakiitoon tähtäävä kilpajuoksu, sen jalkoihin jää liian arvokasta. Onneksi tälle on herätty, ja toivottavasti tilanteen vakavuus on myös ymmärretty.

      Poista
  2. Miten koskettava kuva käsistä!
    Viimeistä kuvaa katsoessani, tunsin tuulen...:)

    Aurikoista syksyistä viikkoa sinulle.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kädet kertovat kulkijan matkasta.

      Lämmin ajatus viikon kulkuusi, voi hyvin♥

      Poista
  3. Pysäyttävä tosiaan tuo toinen kuva, ja kokonaisuudessaan hieno, vahva sarja.

    Kunpa osaisimme olla, toinen toisillemme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sanoistasi Ilona, ilahduttivat.

      Siinä onkin tavoitetta elämälle, osata olla, myös toinen toiselle.♥

      Poista
  4. Miten ihminen onkaan oppinut olemaan olematta toinen toiselle! Alituinen kiire, täytyminen....kylmyys.

    Koskettavan kaunis kuva vanhan ihmisen käsistä. Tekee mieli hiljaa sipaista ja nyökätä: kunpa useampi osaisi olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Kun noille kysymyksille on auki, voi suuntaakin muuttaa. Olkaamme♥

      Poista
  5. Eräs ystäväni kertoi katsovansa ihmisen käsiä. Hänen mielestään niistä näkee ihmisen hyvyyden. Kuvaasi katsoessa voisin yhtyä siihen mielipiteeseen♥

    Suomessa kuten muuallakin arvostetaan liian paljon pelkkää pintaa. Kauneutta ja nuoruutta.
    Todellinen ihmisyys jää tämän kaiken alle.
    Pinnalla hyvä ja hyvin vaan ei pinnan alla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kädet kertovat paljon! Voin hyvin allekirjoittaa näkemyksesi käsistään, lempeä ja lämmin persoona.

      Siinpä se, pintakiiltoinen yhteiskunta on monella lailla pahoinvoiva ja valheellinen.

      Poista