sunnuntai 22. syyskuuta 2019

elämässä kiinni




Katsot peiliin. Pitkään.
Mikä olisi muuttunut? Ja olisiko pitänyt? 
Ehkä silmien pohjalla jotakin vapisevaa
ehkä huulien kaari vavahtavampi.
Eihän se vielä kerro että pimeä 
hipaisi läheltä
että lopullisen kosketus oli niin todellinen
että silmät kysyvät onko vielä 
lupa nauraa 
että jalat kysyvät saako juosta 
kukkivalla nurmella
että onko oikein iloita kaiken sen jälkeen

että jokin huutaa: aurinko älä laske,
toivo, älä katoa,
elämä, pidä minusta kiinni!

- Maaria Leinonen




Tasan kaksi vuotta sitten aamuni valkeni sydänvalvonnassa.
Takana oli sokkinen, repaleinen yö,
mieli myllerryksessä tutkimuksista, ympärillä pyörivistä lääkäreistä 
ja hoitajista, huolenpidosta, tiukasta valvonnasta.
Edellisenä iltana oli ensihoidossa vahvistunut,
että minulla oli molemminpuolinen keuhkoveritulppa.
Sain kuulla noina sairaalapäivinä lääkäreiltä usean kerran olleeni onnekas, 
etten jäänyt koiruuden kanssa metsään.
Selvisin ensiapuun ja hoitoon.

Minulla operoitiin aiemmin tuona kesänä toista jalkaani,
mikä jätti ennestään hermovammaiseen raajaan lisätunnottomuutta ja kosketuskipua. 
Operaation piti olla leikkausrepertuaariin nähden suht vaivaton ja nopea,
mutta pahimmillaan komplikaatiot olivat kuitenkin henkeä uhkaavat.
Satuin ilmeisesti vain kuulumaan tuohon pieneen prosenttiin, 
jolle näinkin vakava seuraamus sitten sattui.




Jonkin arven rajallakäynti jätti. 
Tuohon ikään olin kokenut jo monenmoista suurta surua ja menetystä,
kipeitä tapahtumia ja huolia,
mutta omat kuolemanlikeiset hetkensä piirsivät minuun merkkinsä.
Mieli tarvitsi tapahtuneen työstämiseen ja tunnereaktioihin 
myös reilusti toipumisaikaa. 

Eräs viisaus sanoo, että ihminen voi löytää ravistavista koettelemuksista 
selviydyttyään itsestään aivan uudenlaista 
vahvuutta, rohkeutta ja kiitollisuutta elämää kohtaa. 
Allekirjoitan tämän.
En ole ennenkään pitänyt elämää itsestäänselvyytenä,
mutta tämän kokemuksen jälkeen jokainen uusi aamu tuntuu ihmeeltä.
Kaiken arkisen, raskaan ja ankean puurtamisen tai kipeiden vaiheiden 
keskeltäkin huomaan löytäväni elämästä valonpisaroita ja kiitollisuutta. 

Tähän syyskuiseen pyhäaamuun herätessäni tuumailin onnellisena mielessäni;
tässä yhä olen ja hengitän, rakkaideni ja ystävieni keskellä,
elämäni matkalla, sen tuulissa, haasteissa ja hetkissä. 
Kiitos elämä. 
♥♥♥


10 kommenttia:

  1. Oi että, miten osuitkin näillä sanoillasi suoraan sieluni ja sydämeni sopukoihin. Niin on samankaltaiset tuntemukset itselläni, vaikken ole moista ravistavaa koettelemusta henkilökohtaisesti kokenutkaan. Ehkäpä työni kuntoutuslaitoksessa mm. ortopedisellä ja neurologisella osastolla "pakottaa" minut muistamaan joka päivä, miten hetkessä kaikki voi muuttua täysin, tai jopa päättyä. Kiitollisuuteni terveyttä, sekä tätä koko elämää kohtaan on lisääntynyt vielä entisestäänkin.
    Niin hieno on myös tuo Maarian runo, kirjoitan sen itselleni muistiin. Kiitos elämä. Kiitos sinä ihana, että jaoit ajatuksesi ja tuntemuksesi ❤
    Kauniita, kuulaita syyspäiviä sinulle! Voi hyvin ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämpöisin kiitos sanoistasi ja tuntojesi jakamisesta Ansku♥
      Koen, että minuun ja arvoihini on vaikuttanut myöskin väkevästi työsarkani hoitoalalla. Psykiatrialla olen törmännyt elämän koko kirjoon, ja varsinkin lastenpsykiatrialla pienen puolella työskentely koskettaa erityisen syvältä. Elämänkriisien ja erilaisten kipuilujen äärellä työskentely on punonut minuun myös jonkinlaisen vakavuuden ja asettanut omat arvot syvään seulaan siitä, mikä tässä elämässä onkaan oikeasti tärkeää, toisaalta se on sitten myöskin kirkastanut ilon, rakkauden ja hyvyyden merkityksen.
      Emmehän me elämää loppupeleissä hallinnoi vaikka kuinka niin kuvittelemme. Teemme toki suunnitelmia ja valintoja, joilla on merkittäviä, arvokkaita vaikutuksia ja seuraamuksia, mutta siltikin elämä voi yllättää meistä jokaisen, yhtäkkiä ja arvaamatta. Tämän muistaminen tuo elämään nöyryyden ja kiitollisuuden.

      Minulle tuo Maarian runo merkitsee tavattoman paljon.

      Ihania syyshetkiä myös sinulle siskonen!Pidäthän hyvää huolta itsestäsi♥

      Poista
  2. -♥♥-
    Miehelläni ollut sama juttu, silloin syöpähoitojen jälkeen. Lääkäri oli sanonut, että on yksi yleisin kuoleman syy.
    Onneksi selvisitte molemmat♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi sentään Hannele, olette käyneet monenlaiset tuskat ja menetyksen pelot läpi. Muistan sinun kirjoittaneen miehesi sairausprosessista blogissasi. Voin uskoa, että syövästä selviytymisen jälkeen elämä asettuu ihan uusiin uomiin, on aika ennen syöpää ja sen jälkeen. Ihanaa, että puolisosi on selviytynyt. Ja niin kiitollista, että me molemmat selvisimme myös noista emboliakomplikaatioista.

      Viime päivinä sydämeni on matkannut rakkaiden ystävien rinnalla. He läpikäyvät juurikin syöpäkriisiä. Tiedän sinun tietävän, mitä kaikkea siihen mahtuukaan.

      Kaikkea hyvää ja hellää syksyynne.♥

      Poista
  3. Niin koskettavaa luettavaa. <3 Onneksi selvisit sieltä rajalta kuitenkin elämän puolelle. Päiväsi eivät olleet vielä luetut. Onneksi!
    Kaikkea hyvää ja kaunista elämääsi, terveitä ilon päiviä, voimia ja luottamusta.
    Halauksin Piipe <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämpöisimmät kiitoshalaukset sanoistasi kultainen Piipe! Ihanaa, kun olet♥
      Kaikkea hyvää myös sinulle ja rakkaillesi♥

      Poista
  4. Kaunis kirjoitus. Olet onnekas monella tapaa. Selviytyjä.

    VastaaPoista
  5. Elämän hauraus on tullut koettua omallakin kohdalla erilaisten sairastelujen kautta, toisaalta vahvana on ajatus siitä, että kaikella on tarkoituksensa, ja ihmisillä oma kutsunsa. Siunausta elämääsi. Juuri tänään seurasin pätkän ohjelmaa pariskunnasta, joka oli käynyt läpi valtavia koettelemuksia mutta saanut myös kokea Jumalan puuttumisen asiaan. Elämä ei heidänkään kohdallaan ollut sattumanvaraista, vaan näillä kokemuksilla oli oma tarkoituksensa.(www.tv7.fi) Petra

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Petra puhuttelevista, viisaista sanoistasi. Siunausta sekä kaikkea hyvää ja kantavaa myös sinulle elämääsi.♥

      Poista