sunnuntai 13. tammikuuta 2019

valoa kohden




Tammikuu on ollut viime vuosina meikäläiselle varsin raskas selätettäväksi.
Siihen on liittynyt monenlaista tahmeutta, vastusta ja vaikeutta.
Samanlaisissa tunnelmissa starttasi tämä uutukainen vuosikin,
kenties kuitenkin piirun verran kepeämpänä ja valoa taittavampana.
Työrintaman askeleeni kulkevat nyt konkreettisesti uusissa kehittämiskuvioissa,
mikä freesaa ja tuo kaikkine haasteineenkin toisenlaista mielekkyyttä. 
Kotopesäsen arjessa on toki omat koukeronsa kuten meillä jokaisella,
mutta kiitollisuus leijaa jo aivan arkisista rytmeistä ja tahdeista.
Elämähän on kuitenkin suurimmaksi osaksi arkea niin tahdon vaalia ja panostaa,
että se olisi myös mahdollisimman hyvää ja valoisaa.
Että jaksaisimme ponnistella paineiden ja vastusten keskelläkin 
ja iloita omasta arjestamme.

Vuoden ensimmäiset viikot ovat suorastaan lentäneet.
Tätä vauhtia olemme pian jo helmiäisessä.
Iloa ja valoa tammiaskeliisi!



4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos Maarit! Valoa tässä tarvitaankin, valonhippuja omaan arjen asenteeseen:) Kummasti toki piristää myös huomata, miten valo konkreettisesti lisääntyy joka päivä...

      Poista
  2. Otsikosta tulee mieleen muuan runo joka alkaa: valoa kohti, valoon, mutta ensin pimeän läpi.
    Jo tähän aikaan talvesta huomaa valon lisääntymisen. Se ilahduttaa ja antaa uskoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisaat runosanat! Niinhän se on, pimeän kautta kuljemme valoon. Tammiaika luo jo toivoa valon kasvusta, ja se todellakin ilahduttaa ja valaa uskoa.

      Valoisia, hyvänolon hetkiä luoksesi seita♥

      Poista